Kohti uutta vuotta

Huomenna taas paukkuu. Minä taidan vetää viltin korville ja levätä. En paljoa perusta ilotulituksista. Kävin viime vuonna pihalla, ennen suurta pamausta, vähän haistelemassa tunnelmaa. Oli hienoja raketteja, mutta kyllä minä mielummin olen sisällä ja syön vaikka nakkeja. Äiskä ja iskä aina kiittelevät, etten ole niitä koiria, jotka pelkäävät saati tarvitsevat jotain lääkitystä, että selviävät tuosta yhdestä yöstä. Ei, minä en ole niitä poikia, minulle riittää lämmin peti ja täysi maha. Niillä pärjään pitkälle.

Rauhaisaa joulunaikaa

Hot Spot

Viikko sitten äiskä hoksasi korvani alta puuttuvan kimpaleen. Veristä lihaa oli näkyvissä. Kolo olin n. viiden sentin kolikon kokoinen. Ei muuta kuin soittoa eläinlääkärille. Puhelimessa tehty diagnoosi hotspot, hoitona kortisonivoidetta ja antibiottikuuri. Äiskä luki netistä kauhukertomuksia moisesta vaivasta ja odotteli kauhulla sen pahenemista. Ilmeisesti heti, hyvissä ajoin aloitettu lääkitys säästi, minut suuremmalta vaivalta. Voide vei kutinan melkein heti pois ja nyt syön vielä antibioottia. Kolo ohimossa on jo siisti. Karvat siitä toki puuttuu, mutta tulehdus lienee kohta ainakin poistunut. Mutta kylläpä äiskä taas säikähti.

Joulurauhan julistus

Äiskä vei minut kuuntelemaan eläinten joulurauhan julistusta. Siellä oli paljon koiria ja paljon lunta ja pappi, joka lauloi virsiä. Se oli mukava tilaisuus, kun sen jälkeen sain piparkakun ja tehdä pikku lenkin Veeti ystäväni kanssa. Nyt on siis joulurauha julistettu ja minullehan se tarkoittaa sohvalla kuorsaamista ja hyvää ruokaa.

Huh, mitkä kelit

Melkoiset pakkaset meillä täällä pohjoisessa. Olen joutunut pukeutumaan päästä varpaisiin ja silti on tullut vilu. Ei ole meikäpoikaa paljon ulkona näkynyt, mitä nyt pakolliset toimet ovat vaatineet. Olen keskittynyt tekemään vilteistä mahdollisimman lämpimiä pesiä, joissa voin kölliä. Tänään vaikuttaa onneksi siltä, että takin ja tossut voi jättää naulaan.

Ensimmäinen adventti

Jaahas, meille on tullut joulu. On valoa, koristetta, verhoa, liinaa yms. Sohvalle on ilmaantunut punainen huopakin. Ihanaa se on varmasti minulle. Voi, miten pehmoinen ja lämmin se onkaan. Siihen on mukava kellahtaa ja pudotella maitokahvin värisiä karvoja. Ja äiskä tykkää. Minäkin haluan koristella.

Suihkunraikas poika

Kävin iskän kanssa saunomassa eilen. Tai no, minä en hankalien korvieni vuoksi saa enää saunoa, mutta suihkussa kävin. Ja pestiin oikein shampoolla. Nyt olen varmaan kilon kevyempi ja ah niin puhtoinen. Irtokarva tukki viemärin ja kaikki, kun olen vaihtanut talviturkkiin ja päälle on jäänyt kesäturkista, joka suihkussa mukavasti irtosi. Toivottavasti rapakelit loppuu niin ei tarvitse uutta suihkukertaa ennen ensi vuotta.

Häränhäntä soikoon

Höh, äiskä lykkäsi naamani eteen melkoisen aamuherkun. Häränhäntä. Sen kanssa pääsin taistelemaan ja nautiskelemaan. Voi, mitä herkkua se onkaan. Melko harvinaista muille, mutta aika säännöllinen eväs minulle. Kyllä tämä raakaruokailu on sitten kivaa. Erilaisia luita ja lihoja vaan, joka päivä. En muistakaan aikaa, kun popsin kaupan nappuloita. Olenhan kuitenkin susien jälkeiläinen, jalostettu sohvaperuna. Kyllä sellaiselle pitää luita syöttääkin.

Oi, mikä väsymys

Iskän kanssa olen leikkinyt ja lenkkeillyt ja Veeti-koiran kanssa olen lenkkeillyt. Kyllä sitä vähemmästäkin on pikkukoira väsynyt. Äiskän sylissä olen kerännyt voimia ja sen kainalossa ja sen aamulla sängyssä sen vieressä. Lepo on kyllä vielä lenkkiäkin tärkeämpi juttu. Nukkuminen  on ihanaa. Vaikka olenkin jo iso poika niin melkein pentukoiran unentarve minut välillä yllättää. Mikäpä se siinä, kun on makoisat unipaikat odottelemassa.

Maha möyryää

Mahani on ollut pari päivää sekaisin. Äiskä on yrittänyt miettiä, mikä sen sai sekaisin. Jouduin tiistaiksi paastolle, mutta nyt olen jo syönyt ja hienosti menee. Minulla nyt välillä möyryää masussa, mutta eipä se menoa kyllä haittaa. En ole niin kovin herkkä menettämään voimiani. Tänä aamuna vetaisin jo aamupalaksi kimpaleen hevosta ja ai, miten herkullista se olikaan. Ensi viikonloppuna minulla on kaverikoirakurssi. Katsotaan läpäisenkö sunnuntaina testin ja tuleeko minusta ihan virallinen kaveri?

Isänpäivävierailu

Kävin iskäkoiran luona onnittelukäynnillä sunnuntaina. Tai oikeastaanhan menin äiti ja siskokoirien kotiin, mutta iskäkoira tuli minua sinne tapaamaan. Olipa kiva nähdä sukulaisia pitkästä aikaa, vaikka kyllä minua vähän jännittikin. Päivä vei minusta mehut kokonaan ja kotiin päästyäni kuorsasin makoisasti koko illan ja pitkästi seuraavaan päivään. 

Isä ja poika

Halloween match show

Äiskä oli päättänyt viettää kanssani laatuaikaa ja lähteä halloween tapahtumaan. Laatuajasta voi toki olla montaa mieltä. Siellä oli kylmä, märkää ja koko ajan satoi joko vettä tai räntää. Olin kuitenkin reippaana poikana ja niinpä tilaisuuden saldona oli punainen nauha sekä kolmas palkintosija. Sain muovikassillisen palkintoja. Ruusukkeen lisäksi kotiin matkasi punainen fleecehuopa, heijastinnauha, herkkupussi, ja lahjakortti paikalliseen eläinkauppaan. Kotona linnoittauduin peittojen keskelle niin, että nenänpää oli vain näkyvissä. Vaadin myös rapsutuksia. Ja se jos mikä on ollut laatuaikaa.

Parasta keskiviikossa...

...on laukata tuoreessa lumihangessa.

Siivouspäivä

Iskä ja minä pidettiin siivouspäivä. Minä katselin vierestä, kun iskä imuroi. Imuri kyllä kiinnostaa minua kovasti, sillä en oikein tiedä onko se ystävä vai vihollinen. Välillä tuntuu, että se jahtaa minua, mutta sitten joskus tuntuu, että se syö kaikki minun tavarat. Tänään yritin esitellä sille hirvenluita. Ajattelin, josko se olisi halunnut maistaa niitä, mutta ei sitä niin kiinnostanut. Sainpa siis nauttia siitä ihan itse.

Haluatko maistaa?

Jäänsärkijä

Pakkasyö aiheutti sen, että aamulla kaikki lätäköt ja muut oli jään peitossa. Niitähän oli sitten mukava kaivella ja kokeilla jään kestävyyttä. Otin kyllä askeleet todella varovasti, että saatoin tarpeen tullen loikata pois, sillä enhän halua tassujeni kastuvan turhaan. Mutta olipa mukava juoksennella metsässä vapaanakin välillä. Pidän näistä viileistä syysilmoista, kun hengitys soljuu eikä tule niin kuuma. Tässä vielä kuvia reissulta.

Keltainen jäänsärkijä

Metsien mies

Talvi tulloo

Hohoo, tällä viikolla satoi lunta. Kävin ulkona päivällä ihan normaalisti, mutta kun illalla lähdin iltaulkoilulle, kaikki oli muuttunut. Maa oli vitivalkoinen ja ilma oli kylmä. Muistin tuon ihanan valkoisen, joskin kylmän aineksen ja halusin ehdottomasti päästä möyrimään siihen. Pääsin puistoon ja ihan irtolaisena pääsin juoksemaan ja piehtaroimaan lumessa, söin sitä, kaivoin sitä, jahtasin siitä tehtyjä palloja, loikin kuin vuoristokauris. Voi, miten mukavaa se olikaan. Harmillisesti tuo valkoinen ihanuus on nyt hävinnyt, mutta äiskä lupasi, että sitä varmasti tulee myöhemmin paljon lisää.

Voi, mitä tuliaisia

Iskän veli kaatoi hirven. Ja sehän tarkoitti minulle onnenpäivää. Näin, kun se pussi tuli meille ja siitä levisi ihanat sulotuoksut nenääni. Pussi oli valtava, mutta niin oli sieltä tullut sisältökin. Siellä oli ihana verinen, lihaisa hirven luu. Siinäpä meni se ilta ja seuraava ja seuraava...

Olipahan aamiainen

Huh, aamulla eteeni ilmestyi possun selkärankaa. Sehän oli varsin muhkea ateria, mutta olipas mukava narskutella sitä menemään. Kyllä mitä tästä barffauksesta sitten pidän. Oloni on melkein kuin kaukaisilla esi- isilläni susilla, jotka metsästivät ruokansa. Minun ei onneksi tarvitse metsästää ja näissä lihoissa ei ole mitään turkkia tai nahkaa jäljellä. Pelkkää herkkulihaa mussutan. 

Kävin muuten ystäväni Veetin kanssa metsässä juoksemassa vapaana kuin taivaan linnut. Tavattiin siellä kultainen noutaja, jonka nimeä en muista, mutta se oli kova poika haukkumaan ja leikkimään. Me saatiin juosta kolmestaan pitkät pätkät. Arvatkaapa maistuiko uni? Voin kertoa, että maistui ja uniakin taisin nähdä, kun äiskä sanoi tassujen juosseen ja suun haukkuneen unissani. No oli jännät unet.

Parasta tiistaissa...

...on haravoida koko piha iskän kanssa.

Matolääkkeen kaiherrus

Siinä on sitten kurja pilleri. Kaksi kertaa vuodessa saan tuota tyhmää pilleriä, joka pistää mahani sekaisin. Tai tällä kertaa se aiheutti oksentelua. Se on kuitenkin äiskän mukaan tosi tärkeä lääke, joka pitää reippaasti ottaa. Ja minä poikahan otan, sillä olen reipas poika. Me ollaan äiskän kanssa kaupungissa harjoiteltu tokohommia ja olen kyllä tullut aika taitavaksi kaupunkikoiraksi. Harmi, ettei nyt päästä tekemään pitkiä metsälenkkejä, kun tällä perällä on havaittu kapia. Joku kapinen kettu on möyrinyt metsäpoluilla ja muilla ja siellä on koiria sairastunut. Höh, tyhmää. No en tiedä olisinko lähtenyt millekään metsälenkeille, kun täällä on satanut koko viikon vettä. Ihan koko ajan vaan vettä. Toivottavasti se kohta jo loppuu.

Kauden viimeiset tokoilut

Maanantaina oli viimeiset tokoharjoitukset ennen siirtymistä talviteloille. Olin siellä ilman hihnaa äiskän käskytyksessä. En hulmuillut ympäriinsä, mitä äiskä pelkäsi vaan olin siinä niin kuin ainakin. Ohjaaja kehuikin minua hienosta edistyksestä. Olen kuulemma valtavasti kehittynyt syksyn aikana. Ja äiskä oli niin ylpeä meistä, että kehui kasvattajalle ja iskälle ja kaikille muillekin vastaantulijoille kuinka hieno poika olenkaan. Ystävääni Veetiä houkataan kilpailuharjoituksiin, sillä se se vasta taitava onkin. Minä en malta vielä ihan niin kauaa olla paikallani tai tehdä muita vastaavia temppuja. Veeti on tosi taitava ja se on minun paras kaveri.

Minäpä se olen se pikkuinen poika

Minä saatan olla kaupungilla ja muiden koirien ilmoilla aikasta kova jätkä, mutta kotioloissa saatan olla vielä pikkupoika. Minusta on mukava illalla käpertyä äiskän kainaloon katsomaan telkkaria. Sillä, kun on tapana rapsutella minua samalla. Joskus se saattaa, jopa hieroa lihaksiani. Tai ainakin juoksulenkkien jälkeen. Siitäpä minä nautin. Ja sen jälkeen olen taas valmis ulos äijäilemään.

Ei satanut

Heti oli niin paljon mukavampi ulkoilla. Siitähän äiskä innostui ja vei minut oikein pitkälle lenkille. Siellä minä hulmusin menemään. Ei ollut montaa muuta koiraa liikenteessä. Kummallista. Kyllähän minulla tietysti kuuma tuli, ei siitä pääse mihinkään. Onneksi kotona sai hyvää raikasta vettä ja pääsi päiväunille.

Vauhtimakkara

Syksyn sateet

En pidä kyllä vesisateesta. Pitää juosta jalat levällään, ettei mahan alle roisku vettä. Pakkohan sitä on tietysti vessassa käydä, mutta mielummin kyllä olisin sisällä. Harmillista, kun ulkona muuten on niin mukavaa. Äiskä kyllä yrittää minua kävelyttää, mutta mieli vetää mielummin peiton alle. Ehkä sitten, kun tuo jatkuva vesisade loppuu niin minäkin innostun. Tai sitten jos jostain kulman takaa tulee joku ihana tyttö niin kyllähän minä sen perässä kävelen vaikka maailman ääriin. 

Mustikoita ja juoksua

Punkki punkkisen jälkeen elämä on jatkunut normaaleissa uomissaan. Punkkia seuraavana päivänä kävin mustikassa. Enpä paljoa poiminut, söin äiskän kädestä muutaman. Muutoin tyydyin möyrimään varvuissa, sillä seurauksella, että kylkeni olivat täynnä pilkkuja. 

Eilen kävin äiskän seurana juoksulenkillä. Miten niin muka lyttynaamaiset koirat eivät voi toimia seuralaisina maratoonareille? Aivan hyvin pärjäsin ja sen lenkin jälkeen maistuikin iltaruoka ja iltauni. Kyllä raitis ilma tekee sitten hyvää pikkukoiralle.

Elämäni ensimmäinen punkki

Olin lepäilemässä äiskän kainalossa sohvalla ja se minua siinä silitteli. Yhtäkkiä se tunsi jotain pyöreää. Ensin se ajatteli, että siinä on turkista muodostunut tuulenpesä, mutta lähempi tarkastelu osoitti sen olen punkki. Minulla oli siis niskassa herneen kokoinen PUNKKI. Äiskä oli miettinytkin, miksi kummassa olin edellisenä yönä oksentanut keskellä yötä, ilman sen suurempaa syytä. Äiskää vähän ällötti, mutta reippaasti se nyppäsi harmaaperäisen punkin pois. Se oli elävä, kun se laitettiin paperille lähempää tarkastelua varten. Netistä äiskä vielä tarkisti, mitä pitää minulle tehdä punkin poiston jälkeen. Puremakohta on nyt putsattu ja koko koira käyty läpi jos vaikka kavereita on lisää. Niitä ei onneksi löytynyt. Nytpä niskaa seurataan, ettei tule jälkiseuraamuksia. Sitä äiskä vain mietti, että joko se kesälomareissulla kiinnittyi vai tällä pohjolassako se on vasta tullut salamatkustajaksi?

Parasta torstaissa...

...on olla vieraiden huomion keskipisteenä.

Libido

Kesä oli lyhyt ja vähäluminen niin kuin täällä perällä on tapana sanoa. Minulle se sopi oikein hyvin, kun en ole noita hellemiehiä. Aamut ovat viilenneet ja onpa parina aamuna ennen kukonlaulua ollut jo melkein kuurainen maa. Ympäristö on täynnä, mitä mielenkiintoisempia haisuja ja nehän minua kiinnostavat. Tokossakin sanovat, että olen vielä hajujen vietävissä. Kärsivällisyyteni ei kuulemma vielä riitä taistelemaan haisuja vastaan. Höh, mutta sehän on se libido.

Blogille tunnustus

Mukava yllätys, kun  Lauran blogista löytyi maininta Herra Napoleonin blogista. Sitähän ei voi olla ohittamatta ja siitä myös nöyrä kiitos.

Tässäpä Napoleonin ja sen äiskän tunnustuksen seuraaville blogisteille:
Kira, Anna, Sefja, Anu Harkki ja Anemones

Tunnustuksen säännöt ovat.

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi Post it - lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu
vain Post it - lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat
sen eteenpäin.

Suomen Turku

Juna puksutti minut lomamatkalle Turkuun. Olipas vain jännittävää, mutta niin sitä päästiin perille saakka. Täällä sitten olen nautiskellut kesästä ja saanut myös kylmästä pyyhkeestä viilennystä pahimpiin kuumiin hetkiin.

Olen jo löytänyt uusia koiraystäviäkin, joten ei ole aivan hukkaan mennyt tämäkään loma. Sen lisäksi olen nautiskellut sekä levännyt ja saanut huomiota. Tässä vielä parit kuvat lomamatkan alkupäästä.

Herra Napoleon valtasi koko vaunun 

Matkan jälkeen pitää muistaa levätä

Tokoilua

Tässä muutamat toko-otokset treeneistä. Tänään mennään kaupunkikävelylle, jossa pitäisi kuulemma osata käyttäytyä hyvin.

Täältä minä tulen

Tässäpä törötän

Rockfutaaja

Hah, sain tuliaisia Rockfutiksen SM-kisoista. Jee! Melkoinen palloilija minäkin.

Toko eli tottelevaisuuskoulutus

Aloitin moisen harrastuksen viime maanantaina. Samalla minusta tuli paikallisen noutajajärjestön jäsen. Kyllä noutajajärjestö. Olenhan minä tavallaan melkoinen noutaja, ainakin silloin kun huvittaa. Aloitin kurssin koiraystävä Veetin kanssa. Veeti on kyllä paljon tottelevaisempi kuin minä, mutta minäkin teen parhaani ja kuuntelen äiskää sitten, kun minua huvittaa. Ensimmäisellä kerralla ei koko aikaa huvittanut, mutta kyllä minä tein annetut tehtävät ilman, että rähisin muille koirille. Äiskä tykkäsi kyllä tuosta kurssista ja kyllähän minäkin tykkään. Pääsee muiden koirien kanssa touhuamaan. Tuollaisen jälkeen uni maistuukin makoisalle.

Ampiaiset

ja minä, tai polttiaiset ja minä tai mikähyvänsä pistiäinen ja minä. Olin tässä iltana eräänä pihalla leikkimässä ja riehumassa. En tiedä, mitä tapahtui, mutta yht'äkkiä sisällä kainalooni alkoi pistää ja pistää ja pistää ja siihen nousi muhkeita patteja enkä voinut astua tassulla. Kiljuin kuin apina ja siitähän äiskä säikähti. Hirmuisella vauhdilla soittoa eläinlääkäripäivystykseen ja kertomaan tapahtumista. Lääkäri rauhoitteli puhelimessa äiskää ja käski antaa minulle kyytabletin sekä kipulääkettä ja sitähän sitä sitten tehtiin ja parinkymmenen minuutin päästä olin voipunut, mutta niin kuin en olisi koskaan kipua kokenutkaan. Vielä ei ole selvinnyt, mikä kumma pistiäinen se oli, mutta kipeää se teki. Onneksi minulla on kotona kunnon hoitajia.

Uimamaisteri

En ehkä ihan maisteri, mutta pikkukahlaaja kuitenkin. Täällä oli niin kovin kuuma päivä, että käytiin kahlaamassa. Melkein uin, mutta en aivan uskaltanut. Sain kuitenkin kovasti viilennystä, kun vesi hipoi korkealla kyljissä. Olipa aika jännittävää.

Kemin kansainvälinen heinänäyttely 22.7.2012

Tulipahan taas käytyä esittäytymässä. Tässä virallinen arvio minusta:

JUN EH, JUK-2 (laatuarvosana erittäin hyvä, Junioriurosten kilpailuluokan 2. sija)

Tuomari: Anita Whitmarsh (Ruotsi)

Luokka: JUN

Masculin. Looks a little long. Very straight angulated at the back. A little overdone in head to suit this body. Could have more open nostrils. Nice clear eyes. Moves okay. Good Temperament. 

Tässä vielä erittäin vapaa suomennos tuomarin sanoista:

Maskuliininen. Näyttää hieman pitkältä. Erittäin niukasti kulmautunut takaa. Hieman suuri pää, verrattuna vartaloon. Voisi olla avoimemmat sieraimet. Hyvät, kirkkaat silmät. Liikkuu hyvin. Hyvä luonne.

Ettäpä näin. Ei minua juurikaan kiinnostanut pyöriä kehässä. Seisoa kyllä jaksoin, mutta muuten kivempi oli päästä näyttelyn jälkeen leikkimään iskän kanssa. Hyvin silti meni. Ohessa vielä kuvaa pelipaikoilta.

Heinä on kyllä hyvää

Voi, että minun kotipihalla kasvaa sitten hyvää heinää. Sitä on niin mukava rouskuttaa päivät pitkät ja voi sitä mahan lurinaa, mikä siitä seuraakaan. Täällä on ollut muutama ihanan lämpöinen kesäpäivä, joista olen saanut nautiskella nurmikolla. 

Murrosikää on äiskän mukaan ilmassa. Ärisin ystävälleni Veetille, kun se oli meillä leikkimässä. En oikein itsekään tiedä, mitä tapahtui. Ärinälle oli siinä tilanteessa tarvetta. Sitten kaikki ihanat tytöt. Voi, mitä tyttöjä olenkaan kohdannut. Ne kyllä sitten haisee hyvälle, ei siitä pääse mihinkään.

Kesä minua hellii

Ihana kesä. Minulle on riittänyt aurinkoa, mutta on myös riittänyt viileitä päivä, että olen päässyt lenkkeilemään. Vesisadetta on myös ollut ja se ei ole minun suosikki, vaikka olen minä siihen jo tottunut. Sain muuten oman pakastimen. Minähän siis syön vain raakaruokaa jos joku ei muista  ja sitä varten tarvitaan iso pakastin, jotta minulle voidaan ostaa isompia eriä syötäväksi. 

Rovaniemen kv-näyttelyn jälkeen olen kuitenkin pääasiassa levännyt. Tässä siitä vielä kuvatodiste. 

kesäelbailut

Rovaniemen kansainvälinen koiranäyttely 1.7.2012

EH, JUK2 (junioriluokan 2. sija, laatuarvosana erittäin hyvä)
Tuomari: Marjatta Pylvänäinen- Suorsa
Luokka: JUN (juniori)
Ranskanbulldoggi Bullukka Arvo a.k.a Napoleon: Kookas, vahvarakenteinen uros. Selvä sukupuolileima. Hyvä neliömäinen pää. Hyvät korvat, hieman ulkonevat silmät. Hyvä purenta. Riittävä alaleuan kaari. Vahva kaula. Hieman painunut selkä. Ylälinjan kaaren korkein kohta kovin takana lantion loppupäässä. Hyvä rungon syvyys. Leveä eturinta. Niukasti kulmautunut edestä ja takaa. Voisi esiintyä reippaammin.

Minä en aamulla ja vesisateella oikein innostunut näyttelytouhuissa, joten siihen nähden äiskä on kyllä tulokseen tyytyväinen, mutta sitä hieman harmittaa, kun olen tosi taitava yleensä. Nyt minua hieman arvelutti koko tilanne, kun koiria oli niin valtavan paljon. Sitä paitsi, olenhan tosi komea siltikin.

Tässäpä sitä patsastellaan

Hops, näin minä kävelen

Kenraaliharjoitus

Minulla oli tänään kenraaliharjoitus, sunnuntaina odottavaa näyttelyä varten. Hienostihan se meni, vaikka sääskiä ja mäkäräisiä oli hirmuisesti paikalla. Sääskimyrkky on pakko ottaa sunnuntaiksi käyttöön, koska muuten ei patsastelusta tule kyllä yhtään mitään. Äiskää meinaa jo sunnuntai vähän jännittää, vaikka turhaanhan se sitä hermoilee, minä kyllä osaan.

Hmm, sääskiä

Viime kesänä nuo kummalliset inisijät eivät minua niinkään kiusanneet, koska minut vuorattiin sääskimyrkyllä koko kesäksi. Minä saan myrkyn päälleni kuulemma ensi viikolla. Nyt turkkiani säästellään, kun minulla on sunnuntaina näyttelyhommia. Osallistun junioriluokassa elämäni toiseen viralliseen näyttelyyn. 

Tästä syystä sääsket ovat minua jonkin verran päässeet kiusaamaan. Ei niin paljoa kuin täällä asunutta Iines-koiraa, mutta mahan alunen on saanut komeita punaisia pistojälkiä. Ne eivät onneksi minua paljon kutita ja naamani on säästynyt pahimmilta paukamilta. Aika turhia otuksia on tuollaiset kiusanhenget.

Päiväni geokoirana

Äiskä ja iskä veivät minut geokätköilemään. Löysin kaksi kätköä ja niin minusta tuli geokoira. Sehän oli vallan hauskaa ryömiä metsässä ja erinäisissä muissa paikoissa äiskän ja iskän kanssa. Pääsin myös juoksemaan vapaana kuin taivaan lintu ilman hihnaa tai edes pantaa. Oli minulla kuitenkin huomioliivi, etten vallan huku metsän keskellä. Tässä vielä valokuvatodisteita retkestä! Niin ja hauskaa juhannusta!

Missä se kätkö on?

Pitää muistaa myös piehtaroida

Koiraneuvo numero 4...

Lepää aina, kun se vain on mahdollista!

Koira ystäväksi- tapahtuma

Olin tänään tapahtumassa, jossa kerättiin nimiä halukkaiksi kaverikoiriksi ja samalla pidettiin myös match show. Äiskähän ilmoitti minut sekä mahdollisesti syksyllä starttaavaan kaverikoiratoimintaan ja match showhun. Mätsäristä tuloksena punainen nauha ja viides sija. Sain taas paljon arvokasta kokemusta tulevaa näyttelyä varten, sillä tällä kertaa jouduin työskentelemään rankkasadekuuron keskellä. Huh, mitä hommaa. Mehut loppuu vähemmästäkin.

Uusi sohva

Lauantai oli varsin kummallinen päivä. Meille ilmestyi uusi sohva, vanhan ja rikkinäisen tilalle. Tämä uusi on musta ja pitkä ja tässä on kulma. Tämä on paljon suurempi kuin se edellinen. Tähän mahtuu koko perhe köllimään. Siis myös minä! Minäkin mahdun nukkumaan pitkulana etujalat eteenpäin ja takajalat taaksepäin. Voi, mikä onni ja autuus. Sitä paitsi minä näen tästä paremmin ulos, kun tämä on vähän korkeampi kuin entinen. Ooo, mikä onni!

Rauhallista eloa

Pari viikkoa on mennyt melkoisen rauhallisissa merkeissä. En ole touhunnut kauheasti mitään erikoista. Olen nautiskellut kesänurmesta niin, että mahakin meni aivan sekaisin, olen tavannut paria koiraystävää ja olen opiskellut äiskän kanssa näyttelyhommia. Huomenna on taas harjoituspäivä. Kaiken tämän lisäksi olen nukkunut ihania päiväunia sekä makoisia yöunia. Niin ja ihmetellyt ikkunalaudalla olevia kukkapurkkeja, joihin en saa koskea. Ne ovat kuulemma menossa ulos asumaan, kunhan ilmat vielä lämpenevät. Aika jännittäviä minusta.

Voi, mitä kesäpäiviä

Aurinko on meitä hellinyt oikein olan takaa. Auringon porottaessa huomasin, että kyllä minä vain olenkin lyttynenäinen koira. Minua alkaa auringossa kovin hegästyttää, mutta onneksi minulla on ulkona raikasta vettä saatavilla kunhan vain raahaudun kupin ääreen. Myöskään pitkiä lenkkejä ei tehdä auringonpaisteen ollessa kovimmillaan. Äiskä kehuu minua, kun olen kuulemma niin viisas ymmärtäessäni mennä varjoiseen kohtaan kellimään ja nautiskelemaan. Ymmrrän tietenkin - siinähän ei ole niin kuuma!

Manun luona leikkimässä

Manu on siis ystäväni labradorinnoutaja. Meillä oli eilen siellä kakkukestit ja koska sää oli ihanan keväinen oltiin ulkona. Siellähän meillä oli tilaa temmeltää paitsi, että minä pysyin terassilla melkein koko ajan. Välillä kävin Manun haastamassa leikkiin nurmikolla, mutta ei me kauheasti reuhattu paitsi sitten, kun tuli kotiinlähdön aika. Mutta olinpa aika väsynyt kotiinpäästyäni. Huh!

Ai, mikä seitsemän leivän uuni?

Sataa, sataa ropisee

Minua aina niin kovin väsyttää, kun sataa vettä. Minusta on ihana kömpiä ikiomaan nukkumismörskään tai sitten kaivautua sänkyyn nukkumaan. Ihanan lämpöisiä paikkoja kumpikin. Äiskä ja iskä kyllä minua yrittää houkutella ulos, mutta en kyllä kauhean mielelläni mene. Siellähän on märkää ja tassut kastuu ja mahan alunen kastuu ja korviin sataa. Ei ole minun ilma tuo vesisade. Kyllä sadepäivät on tarkoitettu minulle lepopäiviksi.

Äiskäkin rentoutuu

Oltiin äitienpäivä Match Showssa, jossa äiskäkin osasi minua jo esittää rennommin. Ensimmäistä kertaa meidät jaoteltiin sen mukaan, miten meitä ihan virallisissa näyttelyissä esitetään. Olin siis ryhmässä 9. Minäpä se ajattelin antaa äiskälle kunnon äitienpäivälahjan ja voitin sen luokan. Äiskä ei ollut sen tarkemmin perehtynyt aiheeseen, mutta voiton jälkeen sekin tajusi, että meidän pitää jäädä odottelemaan BIS (Best In Show) kehää, jossa olisi kaikkien ryhmien voittajakoirat. Siinäpä sitä sitten odoteltiin ja äiskä oli niin onnellinen. Ryhmän tuomari oli kehunut minua, että olen tosi persoonallinen ja hurmaava nuori mies. Olin yksi kaikista nuorimmista aikuisista paikalla. Best In Show kehässä piti seisoa tosi kauan hienosti. En millään meinannut enää jaksaa, kun takana oli kilpailupaikalla oloa jo kolme tuntia. Mutta niin vain seisoin. Kohta meitä oli enää kaksi sijoittamatta. Ja sitten sanottiin, että voittaja tänään on Napoleon. Äiskähän ei tajunnut, että minä voitin koko jutun. Se luuli, että me oltiin kakkosia, kunnes kakkospaikalle sijoittunut onnitteli meitä. Voi, mikä ihmeellinen kokemus. Palkintoja sateli niin minulle kuin äiskällekin. Ja meinasi siinä äiskällä unohtua kättelyt ja kaikki käytöstavat. Niin innoissaan se oli. Tässä vielä kuva BIS kehästä.

Näyttelyharjoituksia

Tuon on kyllä jännittävää hommaa, tuo koiranäyttely. Minun pitää mennä hihnan nokassa toooooosi sievästi ja totella äiskää. Ja sitten, kun se sanoo käskyn SEISO, minun pitää jämähtää tikkujäykäksi ja vielä sivuttain ja hyvään asentoon. Pitää seisoa siinä paikallaan, vaikka jostain tulisi joku ihana haisu tai muuten ei huvittaisi. Sitten joku täti tai setä katselee hampaita ja kopeloi joka paikasta. Ja, kun sanon joka paikasta tarkoita sitä - ihan joka paikasta! Sitten ne pohtii, että olenko komea vai ihan hieno vai olenko oikeastaan ranskalainen bulldoggi ollenkaan. Kummallista touhua sanon minä. Mutta mikäpä se siinä, kun siellä on aina hyvät herkut - makkaraa tai lihapullia.

Parasta sunnuntaissa...

...on viettää päivä äiskän kanssa näyttelykurssilla.

Aivan erinomaisen onnellisia uutisia

Tai siis ainakin toistaiseksi. Menin iskän kanssa eilen eläinlääkäriin, kun minulle oli varattu aika korvien huuhtelua varten. Lääkäri tutki ja hutki ja katsoi jollain jutulla korvaan ja hymyili maireasti. Korvista on tulehdus hävinnyt samoin kuin hiiva. Sanoi, toisessa korvassa olevan hieman vanhaa sotkua, mutta hän ei kyllä ala minua nukuttamaan ja huuhtomaan sen takia, kun sen saa pois muutenkin puhdistamalla. Äiskä sanoikin, että olipas mukava turha reissu. Ei uusi ruokavalio siis ainakaan huonoa tee, vaikka tuskin se yksin minua onkaan parantanut. Tällä hetkellä tilanne siis korvieni osalta tosi hyvä. Äiskä ja iskä olivat niin iloisia, niin ja en minäkään ollut huonolla mielellä varsinkin, kun pääsin lääkäristä kotiin syömään väliin jäänyttä aamupalaa.

Hauskaa Vappua!

Minulla on tämmönen vappulakki

Parasta lauantaissa...

...on huomata, että korvia ei ole putsattu kolmeen päivään!

Tiedossa huuhtelu

Jälleen on edessä korvien huuhtelu, joka tarkoittaa minun ottavan päivän kestävät unoiset. Ensi keskiviikkona menen korvieni kanssa imuroitavaksi. Ei ole hiiva toennut ja puhdistus ei auta. Harmillisesti puhdistusnesteet jäävät minua kiusaamaan korvakäytävien uumeniin. Aine ei osaa enää tietään ulos, kun se on kerran sisään päässyt. Ei minun korvat kyllä kipeät ole, mutta kutkaavat ja koska en saisi raapia niin hankala yhtälö on valmis. Äiskä ja iskä kyllä minua auttavat parhaan kykynsä mukaan ja kyllä ne ihan hienosti siinä onnistuvatkin. Paras apu tulee kuitenkin ensi viikolla eläinlääkäriltä, kun se saa kaiken kakan pois tarkasti ja syvältä. Toivotaan, että toinen kerta toden sanoisi ja kierre loppuisi. Ruoka maistuu muuten edelleen herkuilta. En kyllä kauheasti malta pureskella rustoja ja kauloja ja siipiä. Minusta olisi niin kiva niellä ne kokonaisina, mutta nuo eivät anna. Niinpä minulle pienitään ruoka valmiiksi. Maistuu se hyvältä niinkin. Iskä muuten löysi minulle poron ruokaisia luita, joten koiran herkkupäivät tiedossa.

Match Show jälleen

Tämähän käy kohta työstä. Tämä mätsäreissä käynti. Eilen taas kävin loistamassa kehässä. Tällä kertaa jaksoin keskittyä paremmin kuin viime viikolla. Minua ei toiset koirat juuri kiinnostaneet, ainakaan yhtä paljon kuin viimeksi. Äiskä oli niin ylpeä, kun katsoin sitä ja kuljin hienosti pää pystyssä ja seisoin kuulemma todella upeasti. Kylläpä vain olinkin taitava. Tuloksena punainen nauha ja n. 6 sija. Tässä vielä kuva, kun seison topakkana kehässä. Ai niin ja ruokarintamalla edelleen kaikki hyvin. Äiskä ja iskä sanoo, että minun henki ei enää haise. Onko se muka joskus haissut? Minun mielestäni ei.

Match Show 22.4.2012

Raakaa ruokaa

Minä luulin, että olen päässyt taivaaseen, sillä eteeni kannetaan lihaa eri muodoissa, kalaa, puuroa ja muuta mukavaa. Ihan kuin herkkuja söisi päivästä toiseen. Todella erikoista. Äiskä on tosi tyytyväinen ruokavalion muutokseen ja siihen kuinka reippaasti olen ottanut muutoksen vastaan. Maha ei ole ollenkaan sekaisin, ainakaan toistaiseksi, en ole oksennellut ja tämän aamun rustoaamupalankin osasin pureskella hienosti, kun se oli pilkottu pienepiin paloihin. Puurokin minusta on ihan hyvää jos siihen on vain sekoitettu tarpeeksi lihaa. Ei kai sitä iso poika pelkällä puurolla elä. Korviin ei vielä tietystikään ole vaikutus yltänyt, sitä odotellessa. Mutta toistaiseksi kaikki ruokarintamalla hyvin. Nasu- ystävä sai jäljelle jääneet nappulani, koska se ei syö susien ruokaa niin kuin minä!

Susien evästä

Minut siirretään tänään nappularuuasta raakaravintoon. Äiskä tutki koko viikonlopun erilaisia nettisivuja, konsultoi tuttuja, kyseli kokemuksia ja vakuuttui. Raakaravinto voisi tuoda apua minun vihoitteleviin korviin. Korvissa todettiin jälleen hiivaa ja äiskä reippaana tyttönä kysäisi, että mitäs mieltä herra eläinlääkäri olisi moisesta ruokavaliosta. Siitähän lääkäri innostui - ehdottomasti kokeilemaan, niin korvatkin saattaisivat rauhoittua. Jännityksellä tässä nyt odottelen, että mitä tuleman pitää. Ihan puhdasta barffausta tämä ei taida olla, kun äiskä eilen keitteli Yrjölän puuroa reilun viikon satsin, lihojen kaveriksi. Olen kuullut puhuttavan kanansiivistä ja muista herkuista, joten minä ainakin odotan innolla.

Match Showssa

Enpä olekaan pitkään aikaan ollut näyttelyssä, edes leikkimielisessä sellaisessa. No, tänään olin. Voi, kuinka paljon siellä olikaan koiria ja tapasin kaksi iki- ihanaista ranskalaista narttua. Olisin kovin mielelläni tehnyt lähempää tuttavuutta kumpaankin. Äiskä minua lempeästi esteli, mutta hormoonit ne minua vie. Kehässä en oikein malttanut keskittyä, kun toinen böönista oli minun takana, samassa kehässä. Siksi en oikein malttanut seisoa paikallaan, kun tuo ihana tyttö siellä takana tuhisi. Sain kuitenkin sinisen nauhan. Sinisten nauhojen loppukehässä jaksoin jo paremmin, kun ranskistyttö odotteli punaisten nauhojen vuoroa. Siellä pääsin oikein palkintopallille, olin kolmas. Kotiinviemisinä säkillinen herkkuja. Ei siis huono saavutus ollenkaan!

Rapakelit ja ranskalainen hienohelma

Äiskä ei käy minun kanssa juoksulenkillä, pelkästään kävelee. Se ei kuulemma halua hinata minua perässä juoksemalla, kun väistelen vesilätäköt ja rapaiset paikat niin hitaasti. No hitaasti tietenkin, tarkka työ takaa kuivat tassut. Vaikkakin rapaa ja vettä on kävelyteillä niin paljon, että pakostakin hieman kostuu paikat. Mahan alunenkin on ollut ihan rapainen. Äiskä kyllä lohduttaa, että kohta tulee kesä ja ihana lämpö ja sitten voi nurmikolla köllötellä päivät pitkät. Sitä odotellessa.

Koiraneuvo numero 3

Jos ollaan pilkillä, minun apuani tarvitsee kaikkeen mahdolliseen. Myös kairaamiseen!

Synttäriviikot

Siis tämähän on ihan mahtavaa. Maanantaina täytin vuoden ja kakkua syödään edelleen. Saan edelleen iltaruualla lihahyytelöä. Parhautta! Toivottavasti tämä kestää ensi synttäriin saakka. Äiskä yritti ilmoittaa meitä näyttelykurssille, toivottavasti mahdutaan mukaan. Siellä on varmaan paljon koiria. Ja siis minähän toki en mitää kurssia tarvitse, mutta tuo nainen hihnan toisessa päässä voisi olla harjoituksen tarpeessa.

Ensimmäinen elinvuosi täynnä!

Olen tänään 1-vuotias, joku teini kuulemma. Äiskä onneksi sanoo, että olen sen vauva. Tai no, talon ulkopuolella olen jo iso poika, mutta kotona olen äiskän vauva. Sain herkullista lihahyytelökakkua ja nappuloita. Ihania herkkuja. Lisäksi sain pihalla hajottaa suuria suosikkejani, jäisiä lumikimpaleita. Paras ensimmäinen synttäri ikinä!

Minä 1-vuotiaana

Kasvattikodissa leikkimässä

Korvantähystystä seuraavana päivänä suuntasin Keminmaahan katsomaan syntymäkotilaisiani. Kylläpäs sitä kuulkaa on vauhtia, kun neljä ranskalaista lyttynaamaa pääsee yhtäaikaa irti. Olin muuten kaikista suurin tai ehkä himpan verran oli vielä pienempi kaulaosa kuin iskällä, mutta muutoin kaikista suurin olin minä. Ja siis komeaksi kehuttiin! Voi, kuinka mukavaa siellä taas olikaan. Tässä vielä kuva, kun iskän kanssa velmuillaan. Ryhmäkuva jäi tällä kertaa haaveeksi, kun vauhtia oli koko päivän niin paljon.

Isosuisten kerho kokoontuu, vasemmalla Napoleon, oikealla Tauno

Korvien tähystys

Pöh, aamulla mentiin iskän kanssa eläinlääkäriin ja se pisti peppuun piikin, joka sai minut hyvin, hyvin väsyneeksi. Seuraavan kerran, kun heräilin, olinkin jo omassa kodissa huopiin käärittynä. Iskä kertoi minulle, että eläinlääkäri oli puhdistanut korvani ja tarkistanut röörit muutoinkin. Ovat kuulemma tosi ahtaat, siis korvakäytävät minulla. Päivän olen nukkunut sikeästi kotosalla ja pari kertaa testasin kävelyä, mutta äh, maailma pyörii vielä liikaa. Otankin tämän päivän siis levon kannalta. Se kannattaa, sillä huomenna lähden katsomaan äitiä ja siskoa ja ehkä myös iskää!

Ihana kevät

Voi, miten ihanaa kun aurinko paistaa ja ilma lämpenee. Harmillista, kun hanget eivät enää kannattele minua vaan tutkimusmatkoillani yleensä humahdan uppeluksiin. Välillä me onneksi kävellään myös valmiilla reitillä, joka ei ole minulle ihan niin haastellista. Äiskä ja minä otetaan umpihankiseikkailut treenin kannalta, kasvatetaan lihasmassaa.

Ai tuletteko te?

Tapahtumia kerrakseen

Päiväni ovat kovin vaihtelevia. Saatan olla pitkän päivän yksin kotona ja nukkua. Toisena päivänä sitten saattaa olla juoksulenkkiä, vieraita, kyläilyä, koiratreffejä ja mitävielä. Kyllä on pikkukoiran elämä täynnä vaihtelevia tilanteita. Onneksi olen hyvin mukautuvainen. Äiskä kertoi tänään, että pääsen katsomaan siskoani ja äitiäni viikon päästä. Ehkäpä isäkoiraakin. Meillä on vähän kuin etukäteissynttärit sitten, kun 2.4 täytän kokonaista 1 vuotta.

Parasta perjantaissa...

...on maistella kalapuikkoja

Koiraneuvo numero 2

Jos laumalaistasi kohtaa sairaus, niin hoida häntä menemällä makaamaan rintakehän päälle. Se poistaa varmasti vaivan kuin vaivan. Äiskä ainakin on tänään jo paljon virkeämpi, kun makasin eilisen päivän sen rintakehän päällä.

Talvilomalla

Hohoo, mikä erikoisuus tapahtui. Olin viikon mökkilomalla Pyhätunturilla. Sepäs vasta olikin hauska reissu. Nukuttiin mökissä, nukuin takan edessä, juoksentelin vapaana ulkona, kävin lumikenkäilemässä, ja vaeltamassa. Kylläpä oli kuulkaas ranskalaiselle, aateliskoiralle melkoinen elämys. Ai niin ja kaikista tärkeinpänä, sain maistella takassa paistettua makkaraa. Tässä muutama kuva reissusta.

Soutajatunturin valloituspuuhissa

Välillä pitää pölistellä enimmät lumet pois kyydistä

Iskä esittelee minulle luonnon ihmeitä, en jaksa keskittyä.

Nukkumisen tärkeyttä ei voi tarpeeksi korostaa!

Sylihetki

Äiskä ja iskä luulee, että poikakoirat eivät viihdy lähellä tai sylissä vaan ovat enemmän sellaisia oman tien kulkijoita. Tai niin niille on kerrottu. Minäpä todistan niiden luulot vääriksi. Minulla pitää olla sylihetki aamuisin, kun olen syönyt aamupalan ja ennen kuin nuo lähtevät töihin. Minulla pitää olla sylihetki iltapäivällä ennen iltaruokaa sekä sylihetki tulee olla myös illalla ennen yöunille menoa. Näistä hetkistä pidän kiinni, sillä mikäs sen parempaa kuin olla siliteltävänä sylissä...ei mikään!

Parasta tiistaissa...

...on päästä juoksemaan puuterilumeen vapaana kuin taivaan lintu.

Apumies Arska taas vauhdissa

Voi miten mukavaa minusta on auttaa äiskää ja iskää. Nyt, kun on ollut kylmät ilmat niin nuo molemmat ovat turvautuneet villahousuihin ja mikäs sen mukavampaa kuin repiä lahjetta samalla, kun ihminen laittaa housuja jalkaan. Minähän vain autan. Tai iltaisin, kun äiskä kutoo sukkia tai pipoa tai mitähyvänsä, niin vedän lankakerää kauemmas ja pölistän sitä. Minähän vain autan. Tai jos pestään pyykkiä niin likapyykkikasasta on mukava viedä sukkia tms. toiseen huoneeseen. Minähän vain autan. Olen kyllä maailman parhain apumies!

Ensimmäistä kertaa jäällä

Yksi lauhempi päivä.

Se päivä oli eilen. Tänään mittarin elohopea tippui taas 30 pykälää miinukselle. Joten tänään ei ulkoilla. Eilen sen sijaan pääsin, ensimmäiselle pidemmälle lenkille reiluun viikkoon. Olihan minulla virtaa ja voi, miten mukavaa oli juoksennella ympäriinsä ja haistella uusia hajuja. Harmi vain, että tuulenvire teki eilisestäkin illasta melko purevan. Mutta niin se luonto minua koulii, keksin nimittäin suojata korvani tuulelta ja tuiskulta. Käänsin ne taakse ja päätä myöten. Ei päässyt tuuli korviin ja meno maistui kuin ennenkin.

10kk heilahti mittariin.

Niin minä taas saavutin yhden virstanpylvään. Täytin toissapäivänä 10kk. Vaakan viisari värähti lukemiin 13.3kiloa. Komean kokoinen poika, vaikka ehkä näyttelymenestystä ajatellen saatankin olla hieman liian sporttinen. Pitäisi olla pötkömpi, mutta enhän minä sitten jaksaisi äiskän kanssa juosta. Nooh, äiskä ja iskä eivät ota moisesta paineita. Pääasia, että olen terve ja hyvinvoiva poika. Ja niiden mielestä kuulemma ihan maailman kaikista pojista se kaikista komein. Tässäpä vielä virallinen potretti.

Not so winter edition

Parasta pakkaspäivässä...

...on nukkua sohvalla villahuovan alla.

Possunnahkarullan kosto

Minä nimittäin söin ja huonosti meinasi käydä. Äiskä ja iskä ovat kuulemma jo Iines- koiran kohdalla huomanneet, että ranskalaisen bulldogin makunystyrät saavat liikaa vauhtia solmuluista, possunkorvista etc. Vahingosta viisastuneena, sain ihan vauvana elämäni, todennäköisesti ainoan solmuluun, possunkorvia en saane koskaan. Minulla on vauvasta saakka ollut nahkapuristeluita, suoria sellaisia ja olen saanut niitä jyrsiä valvonnan alla. Enkä muuten ole koskaan saanut moista syödä loppuun saakka, sillä siinä piilee niin suuri tukehtumisen vaara, ettei minulle sellaista anneta.

Eilenpä sain kuitenkin suuresta nahkaluusta vetaistua riekaleen, suurehkon sellaisen ja nielaistua sen melkein kokonaan. Pannahinen jäi kuitenkin kurkkuun kiinni ja minä sitä pois kakomaan. Ei se mihinkään liikkunut. Iskä tuli hätiin ja yritti sitä kaivaa kurkusta. Se sai otteen palasta, mutta se luiskahti kuitenkin ulottumattomiin. Minä taas puristin leukani yhteen, ettei iskä saisi vietyä herkkuani ja vielä suusta asti. Ei tullut suikale, mutta sitäkin enemmän oksensin valkoista vaahtoa. Hetken siinä yhdessä taisteltuamme, suikale luiskahti masun pohjalle ja henki kulki taas normaalisti ja iskänkin hengitys sai tasaantua. Olipa siinä pikkukoiralle ja laumalle melko jännittävät iltapuhteet. Luut menivät vaihtoon ja nyt testissä vielä erilainen rulla. Ja sitä syödään entistä valppaamman silmän vahtiessa.

Outoja uutuuksia

Viime viikolla sattui kummallinen homma. Illalla alkoi nukkuma-aika lähestyä ja mitä kummaa tapahtui, kun olin menossa makuuhuoneeseen tapani mukaan nukkumaan. Nenäni edestä laitettiin ovi kiinni. Siis OVI meni nenäni edestä kiinni. Hetken aikaa siinä ovea haistelin ja totesin, että parempi mennä olohuoneeseen omaan pehmeään mörskään kuin odotella oven avautumista. Aamulla olin hieman loukkaantunut äiskälle ja iskälle moisesta tempauksesta, mutta nyt olen jo tottunut tähän hommaan. Tänä aamuna oli kyllä parasta, kun pääsin aamuhetkelle sänkyyn. Vapaa- aamuina tällainen kuulemma onnistuu, mutta minun koko yön kestävät yritykset nukkua sängyssä eivät vain toimi. No, onneksi nuo ei hoksaakaan, missä nukun ollessani yksin kotona...

Hmmm, pakkanen

Enpä tiedä, onko talvi kuitenkaan suosikkivuodenaikani. On ihanaa juosta pehmeässä, juuri sataneessa lumessa ja kapeissa lumisokkeloissa. Ja kaikista parasta oli pari iltaa sitten, kun pääsin jahtaamaan jänistä. Juoksin sen perässä niin, että kuola vain suupielistä valui. Tällä kertaa jänispaisti pääsi juoksemaan karkuun, mutta kyllä minä sen vielä nappaan. Pakkanen tuppaa palelluttamaan vasemman takatassuni. Sitä minä aina nostelen ilmaan josko se saisi lämmintä. On minut kyllä tutustutettu talvisukkiin, mutta säännöllisesti en ole niitä joutunut käyttämään. Ensi viikoksi luvattiin todellista kylmyyttä, joten ehkäpä silloin ulkoilen sukkieni kanssa.

Parasta keskiviikossa...

...on päästä äiskän kanssa juoksulenkille!

Uusia mattoja

Iskä siivosi, joulukuusi lähti pois, mutta mikä ihanuus: kaksi uutta mattoa tuli sisään. Ihania isoja karvaisin villamattoja. Voi, miten olenkaan niissä piehtaroinut ja makoillut ja nautiskellut. En ole niitä viitsinyt merkata, kun kerta äiskä tykkää niistä niin kovin. Sitä paitsi kivempi niissä on pyöriä, kun ne eivät ole merkattuja. Uskoisin ainakin näin!