Terveysmurheita

Kaksi talvea minua on vaivannut silmiin ilmestyvät haavat. Lääkärissä on rampattu ja yritetty keksiä, missä vika. Äiskä on ollut koko ajan sitä mieltä, että näköni on huonontunut. Lääkärit eivät ole pitäneet sitä ollenkaan todennäköisenä. Nyt jouluna, kun taas päivystyksessä haettiin silmätippoja haavaan niin lääkäri suositteli käyntiä erikoislääkärillä, joka tutkii silmät pohjia myöten. Tämä lääkäri oli sitä mieltä, että tottakai näkö voi olla huonontunut, enhän kuulemma ole enää mikään nuori poika. Täytän ensi keväänä jo seitsemän. Nyt sitten tammikuun lopulla mennään tutkimuksiin. Toivottavasti ei  mitään vakavaa kuitenkaan löydy.

Joulupukin pikku apuri

Aivan parhainta laatua apurina olen minä. Erityisesti osaan avata lahjanarurullaa, jotta on helpompi kääriä sitä paketin ympärille. Sen lisäksi erityistaitojani on pakettien avaaminen, ei pelkästään omien.  Sen lisäksi mielelläni järjestelen koristeita uudestaan ja tutkin, onko tontuilla mahdollisesti housunpuntissa herkkuja. Tämä on kuulemma yksi syy, miksi meidän kodissa ei ole tontuille ovea. Ne saavat kuulemma tulla ikkunasta jos uskaltavat.

Talven ihmemaa

Talvi tuli eilen hetkeksi kylään. Mikä riemu onkaan juosta lumessa. Maasta löytyy myös planeetan ykkösvihollisia. Niitä jää aurausreiteille ja tien reunoille minua odottamaan. Tuhoan ne kaikki. Ensin hyökkään kimppuun ja sitten aloitan raivoisan raapimisen ja haukkailun. En lopetan ennen kuin lumipaakku hajoaa kokonaan. Urhoollisuusmitalin ansaitsisin tästä toiminnasta. Eivätpä pääse valtaamaan maailmaa.

Varsinainen joulukinkku

Nyt kävin viimein suihkussa. Nyt olen puhtoinen ja valmis joulunodotukseen. Varsinainen joulukinkku.  Eilen kävin katsomassa kaupungilla, kun tuomiokirkon joulukuuseen syttyivät jouluvalot. Hirveästi oli ihmisiä, mutta osasin kuulemma käyttäytyä hienosti. En lähtenyt ihmispaljoudessa ryntäilemään vaan kävelin kiltisti jonossa eteenpäin. Nyt sitten odotellaan tuleeko paketteja vai ei.

Aina yhtä ihmeellistä

Lenkillä on aina yhtä hämmästyttävää kohdata Nuppu hevonen. Iso, Suomenhevosen kaltainen ilmestys, harja hulmuten ravaa tai parhaimmillaan laukkaa kohti. Kun näen Nupun, pörhistän kaikki selkäkarvani mahdollisimman pystyyn. Silloin olen melkein saman kokoinen kuin Nuppu. Tai ainakin luulen niin. 

Talvi tuli ja meni

Lunta tulla tuprutti oikein kunnolla viime viikolla. Pääsin juoksemaan umpihangessa ja jahtaamaan lumipallona. Nyt ne lumet on jo melkein sulaneet pois. Tuleekohan kesä heti takaisin? 

Vesilätäköistä en kyllä tykkää. Kumisaappaat pitäisi olla, niitä ei kai vielä ole koirille tehty. Vai onko?

Ei ole suihkua näkynyt

Pesuhommat jätettiin odottamaan sään parantumista. Vettä ja rapaa ja hiekkaa riittää. Turhaan suihkuteltaisiin jos nyt käytäisiin. Ehtiihän tuota. 

Punkkilääkettä en ole enää lokakuussa saanut. Nyt saankin punkkisyyniä päivittäin, kun ilma taitaa vielä olla sen verran lämmin, ettei ne ole mihinkään kuolleet. 

Pohjoisessa sataa lunta. Ei täällä vielä sellaista. Tuleeko koko talvena. Olisi kyllä kiva leikkiä lumessakin vähän.

Pesupäivä

En käy juurikaan suihkussa. Minut pestään, kun olen likainen. Ei mitenkään säännöllisesti. Tänä vuonna olen tainnut käydä suihkussa kahdesti. Nyt saattaa olla edessä kolmas kerta. Haisen kuulemma kummalliselle. Minusta tuoksun vain ruusun terälehdille. Hmpf, ranskalainen ominaishaju se on eikä lika. En minä suihkua inhoa, ihan kiltisti siellä seison ja annan hieroa shampoota ja pestä ja puunata. Kuivaaminenkin on kivaa, kun pääsee riehumaan samalla. 

Katsotaan miten koiran tänään käy. Tai huomenna.

Ei kiirettä

Kesä jatkuu lämpmänä täällä etelässä. En ole vielä jaksanut miettiä talviturkin vaihtoa. Tulisi liian kuuma jos nyt alkaisi moiseen hommaan. Vaihdan sen ehkä lokakuussa tai sitten vasta marraskuussa. En ole vielä päättänyt. 

Punkkilääkettä joutuu varmaan hakemaan lisää. Ei ne pirulaiset kuole varmaan koko vuonna, kun lämpötila on niin korkea. 

Kesäkilot

Viime kesänä, kun muutimme tänne Turkuun niin minulle kertyi vaivihkaa vyötärölle vähän ylimääräistä. Ei mitenkään paljon, mutta sen verran, että ensimmäisessä lääkärintarkastuksessa etelässä, lääkäri totesi, että kilo olisi hyvä saada pois ennen kuin minusta tulee seniori. Parempi nivelille ja muutenkin ololle olla sutjakassa kunnossa. Ensimmäinen puoli kiloa lähti mukisematta. Nyt toisena kesänä vaaka näyttää kokonaista kiloa vähemmän kuin vuosi sitten. Nyt olen urheilullinen ranskalainen aateliskoira. Kylkiluut eivät paista, mutta tuntuvat kyljissä. Ylimääräinen pyöreys kyljistä on hävinnyt. Tästä on hyvä jatkaa kohti talvea.

Fasaanin jahtaamana

Minulla ei hirveästi ole metsästäjän vaistoja. En ole juurikaan kiinnostunut erilaisista eläimistä tai niiden jahtaamisesta. Eräänä aamuna olin aamulenkillä ja tavalliseen tapaani haistelin lähipusikoita. Toisella puolella polkua pusikossa seisoskeli fasaaniherra ja katseli minua. Vilkaisin sitä, mutta jatkoin sen jälkeen mielenkiintoisten hajujen tutkiskelua. 

Siirryin seuraavaan pusikkoon ja se fasaani seurasi minua. Katseli ja mittaili minua silmillään. Nostin katseeni ja tuijotin sitä taas hetken. Ei se silloin uskaltanut tulla lähemmäksi, mutta heti kun laskin katseeni, se tuli kohti. Vilkaisin äiskää, että mitä tässä nyt pitäisi tehdä. Siellä me mentiin peräkanaa, fasaani ja minä. 

Kesäpoikanen

Mikäs tässä löntystellessä helteessä ihan muina koirina. Täällä helle on erilainen kuin pohjoisessa. Tuulee ja on kosteampaa. Minulla on helmpompaa olla. En minä tietysti kuumalla käy kuin vessareissut ulkona, mutta nekin menee sujuvammin, kun kuumuus ei ole tukalaa. Terassilla on mukava maata ilta- auringossa katselemassa. Leppoisaa kesäeloa.

Vuosi turkulaiskoirana

Sunnuntaina tuli täyteen vuosi Aurajoen rannoilla. Aika mukavaa on ollut. Kaikenlaisia ihmeellisiä eläimiä olen kohdannut, talvella ei tarvinnut tossuja. Se oli vallan omituista. Haalari taisi olla kahtena aamuna päällä, muuten riitti tavallinen mantteli. Ei yhtään tassutulehdusta talven aikana. Harmituksena vain silmissä olleet haavat. 

Punkeista ei ole ollut haittaa sen jälkeen, kun löysimme NexCard lääkityksen. Sen jälkeen yhtään kiinnittynyttä punkkia ei ole minussa ollut. 

Aurinko lämmittää täällä mukavasti. Tykkään istuskella terassilla katselemassa maailman menoa. Naapurin täti sanoo, että siellä se Napoleon omassa vankilassansa istuu ja katselee. Kyllä, tämän vankilan pomo olen minä.

Mattopyykkiä

Minun mattoni on pesulassa. Matto, jonka päällä makaan, lepään, leikin, syön joskus luita, makaan, seuraan maailman menoa ja vielä kerran makaan. Tilalle tuli valkoinen väliaikaismatto. Valkoinen. Aika rohkea valinta sanoisin. Olen siihen jo ehtinyt pyyhkiä naaman, hinkata hajuani, maata, leikkiä, seurata maailman menoa ja maata. Mutta ei se ole kyllä oikea matto. Kunpa se tulisi jo takaisin. Se oikea.

Myrskyn ratsastaja

Kesämyrsky valtasi kotikonnun. Ei tämä tosin vielä pääse syksyn myrskyjen lukemiin. En edes meinannut lähteä lentoon ja puistossakin puut olivat pystyssä. Korviin vain meinasi puhuri puhaltaa kaikenlaisia roskia ja muita asioita. Välillä käänsin korvat nurinpäin, josko se olisi pitänyt puhurin niistä loitolla. Selvisin. Nyt voin ottaa rennosti terassilla, auringonpaisteessa.

Juhannusjuhlija

Juhannus. Keskikesän juhla. Mitä kaikkea touhusin? Nukuin makoisasti, söin herkkuja, grillasin, valvoin normaalia pidempään.

Sunnuntai- aamuna otin ihan rauhallisesti. Katsoin Saariston lapsia televisiosta. Ne sienestivät ja siellä oli koirakin. Aika jännittävä ohjelma. Sitä piti ihan silmä kovana katsoa. Sen jälkeen olikin hyvä vähän levätä ennen päivälenkkejä ja sen sellaisia.

Kesäpoika

Uimakoulun jälkeen olen käynyt lammessa viilentymässä kuumana kesäpäivänä. En ole mennyt innosta puhkuen uimaan, kahlaamaan vain. Mutta äiskä kantoi minut muutaman kerran niin syvälle, että piti uida rantaan. Hienosti osasin, eikä syntynyt paniikkia. Siitä vain polskin rantaan. En kyllä ehkä itse juokse uimaan, mutta jos joku kantaa niin voin uida rantaan. Kai se riittää pikkukoiralle ihan hyvin.

Uimakoulussa

Minut vietiin tiistaina uimakouluun. Oikein koirien uimahalliin ja minulla oli oma opettajakin. Hirveää oli aluksi. Tykkään kyllä leikkiä vedessä ja kahlailla, mutta uimaan en ole koskaan uskaltautunut. Henki meinasi salpauta ensimmäisillä uintikokeiluilla, mutta lopussa kävin jo altaan päässä uimassa. Opettajan neuvo oli, että viikon tai kahden kuluttua takaisin ja katsotaan kuinka aivot ovat prosessoineet uima- asiaa. Saapa nähdä tuleeko minusta uimamaisteri.

Hoidossa

Olin viikonloppuna hoidossa. Tai oikeammin hoitaja oli minulla seuralaisena täällä kotona. Hyvät ohjeet oli äiskä antanut hoitajalle, mutta ei se ollut muistanut sanoa, että minua tulee rapsuttaa. Ja rapsuttaa. Ehkä myös hieman rapsuttaa. Minun piti vähän tassulla läpsiä hoitajaa, että se hoksaisi kuinka meillä toimitaan. 

Myös aamulla ajattelin kokeilla herääkö se jos tuijotan tarpeeksi nukkuvaa. Heräsi se. Minulla oli hauskaa, olikohan sillä?

Kohta piehtaroidaan

Nurmi on paljas. Se oikein huutaa piehtarointia. Tosin olen sitä tutkinut ja haistellut ja katsonut oikeita paikkoja. Vielä minusta tuntuu kyllä, että nurmimatto on aavistuksen liian märkää. En halua kuitenkaan kastella turkkiani. Odotan siis vielä oikeaa hetkeä. Ehkäpä jo vappuna. 

Potretti

Tässäpä vielä melkein virallinen kuusi vuotiaan potretti. Tässä törötän ja nautiskelen olosta. En ole vielä nähnyt käärmeitä tai punkkeja. Onneksi. Fasaaneja olen, monia. Sekä jäniksiä. Kesä lähestyy. Oikea eläintarha tässä joen rannassa. 

Punkkilääke

Kyllä, lääkitys aloitettu. Ensimmäiset punkit havaittu lähipiirissä, joten tablettien syönti alkoi. Toivottavasti lääke toimii yhtä hyvin kuin viime kesänä, eikä vihulaisista ole riesaa. Vieläkään en ole keksinyt niiden olemassaololle hyötyä. Kuten sääskille eli hyttysille. Ne kiusaavat meitä, mutta

Syntymäpäivä numero 6

Mikä aamuherätys. Aamulenkin jälkeen sain normaalin luuaamiaisen. Sen jälkeen sain avata paketin, josta paljastui herkullisen ihana siansaparo. Aamupalan jälkiruoka. Kuinka hienoa! Tänään saan kuulemma määrätä päivän tahdin. Saa lenkkeillä jos huvittaa. Jos ei huvita niin saa nukkua, vaikka koko päivän. Lenkilläkin saan kuulemma määrätä reitin ja haistella niin paljon kuin haluan. Hauskaa. Hyvää syntymäpäivää myös siskolle ja veljelle!

Kyyt ovat heränneet

Ne ovat heränneet horroksestaan ja paistattelevat päivää auringossa. En ole koskaan onneksi vielä sellaiseen törmännyt. Pyrin olemaan erossa vastakin. Yhden vesikäärmeen näin viime kesänä, siinä kohtaamiseni noiden jalattomien otusten kanssa toistaiseksi. Jos käärmeet ovat heränneet niin punkit alkavat ehkä heräilemään myös. Yöks, kesän inhokkiasiani.

Keväthuolto

Karva on kohta vaihdettu, matolääkkeet tälle keväälle syöty. Nyt odotellaankin sitten, koska alkaa punkkilääkitys. Kevät tulee sellaista kyytiä, että ei varmaan mene kovinkaan kauaa, kun punkit alkavat heräillä horroksestaan. Siinäpä sitten taas taistelua kerrakseen. Onneksi heti löytyi hyvä lääke niitä vastaan, joka ainakin viime kesänä toimi vallan mainiosti. Toivon mukaan tulevana kesänä toimii yhtä hyvin. 

Kevätauringon lumoa!

Vähän tuulta, mutta lämmitti se. Välillä piti ihan pysähtyä varastoimaan lämpöä naamalle. Kesä tulee. Kuuma ei niin ole suosikkilämpötila, mutta auringon lämpö kelpaa vielä vallan mainiosti.

Viikonlopun herkkuhetket

Viikonloppuaamut on parhaita. Silloin syön luita koko aamun. Saan jyrsiä lampaan kylkiluita ja sian rintarustoja. Sellaisia luita, joiden syömiseen ei arkiaamuna ole aikaa. Vietän aamiaiseni seurassa useamman tunnin ja nautiskelen, kun ei ole mihinkään kiire. Täydellistä.

Jäinen liukkaus

Joka paikka on jäässä. Tassut eivät meinaa pitää millään. Olisiko koirille nastatossuja? Tulisi tarpeeseen. Menen varovasti, mutta silti välillä joku tassuista menee ihan jonnekin muualle kuin muu kroppa. Kesä tule pian.

Hoidossa

Tai en minä ollut vaan minua oltiin hoitamassa. Äiskä lähti Helsinkiin ja minä jäin kotiin. Sen sisko tuli minulle palvelijaksi. Ihana sisko onkin, rakastan sitä yli kaiken. Se on ehkä suosikkini. Mutta saattaa olla, että löysin vahingossa vielä isomman suosikkini. Sen siskon poikaystävä. 

Hienosti pärjäsin niiden kanssa, sain ruokaa ja leikkimistä ja kaiken kukkuraksi sain nukkua niiden vieressä. Olin ihan iloinen myös, kun äiskä tuli vihdoin kotiovesta sisään. Nyt minua vähän väsyttää, kun piti riehua niin kovin.

Kevättä ilmassa

Oh, melkein kuin kevät. Aurinko jo vähän lämmittää ja mitä kaikkia ihania haisuja onkaan noussut esiin. Pitää nuohota kaikki pientareet ja pusikot, koska muuten voi joku tärkeä posti jäädä huomaamatta. Paljon on viestejä siellä minua aina odottamassa, niin meneehän siinä aikaa ennen kuin on hommissansa valmis. Ei siis varsinaisia pikalenkkejä ole meillä täällä.

Kauhun hetkiä.

Voihan jehna. Äiskä imuroi ja minulla on silloin tapana kiehnätä imurin varren vieressä ja vähän härnätä toimenpidettä. Enpäs hoksannut, että äiskä oli ottanut siitä lattiasuulakkeen pois ja jätti imurin hetkeksi lattialle päälle. Menin tapani mukaan härppimään sitä. Ennen kuin tajusinkaan niin letku oli takertunut huuleeni. Koko lörppähuuleni oli siellä letkussa. Onneksi sain heti apua ja pääsin irti pinteestä. Ei minua sattunut. Säikähdin vähän. Onneksi ei koko koira ollut imurin säiliössä. Huh.

Suomen Turku ja talvi

Täällä on lunta ja pakkasta. Minäpäs en ole niistä millänsäkään. Vähän jännittää saanko haalarin ensimmäistä kertaa tälle talvelle pukea päälleni. Torstai on todennäköinen siihen. Saapa nähdä tuleeko tossutkin. Jännää. Tähän mennessä mantteli on riittänyt vallan mainiosti. Lumessa voisin kahlata enemmänkin, mutta menee se näinkin.