Hyväntekijänä

Olin sunnuntaina hyväntekeväisyyskävelyllä. Lemmikkiliike Jälki järjesti kävelyn, joka keräsi ruokalahjoituksen Rovaniemen eläinsuojeluyhditykselle. Meitä oli siellä yli 60 karvajalkaa ja jokainen osallistuva koira lahjoitti kilon. 

Mikäpä se osallistuessa, kun sain raitista ulkoilmaa ja lenkin jälkeen vielä hyvää ja raikasta vettä. Mukavahan se oli päästä katsomaan muita koiriakin pitkästä aikaa. Osasin käyttäytyä hienosti, enkä juuri muista koirista piitannut. Olin enemmän kiinnostunut ihmisistä, jotka rapsuttelivat minua.

Hieno kohtaaminen

Aamulla kuljin aamulenkillä koulun ohi. Sen pihan laidalla seisoi poika, joka oli juuri sitä ikäluokkaa, kun monet pojat muuttuvat pikku raggareiksi. Tämä poikapa olikin toista maata. Kohteliaasti hän kysyi saisiko minua silittää. Äiskä lupasi ja poikaha rapsutteli ja silitteli ja jutteli minulle. Sen lisäksi hän kyseli kovasti äiskältä minusta ja mitä tykkään tehdä ja touhuta. Hän myös kertoi, että heillä on kotona iso sekarotuinen koira, joka odottaa kesää innolla. Lopuksi hän kiitti rapsutusluvasta ja sanoi heipat. Siinä oli kyllä hyvinkasvatettu lapsi. Mahtavaa.

4-vuotias pojanpallero

Minulla oli eilen syntymäpäivä. Täytin neljä vuotta. Olin päivän kunniaksi vilkas ja kovapäinen. Äiskä sanoi, että kuin taantuma pentukoiraksi. Höh, olen ikinuori. Eikös koira ole juuri sen ikäinen kuin haluaa? Synttäriherkuksi oli lohta. Suosikkiruokaani. Varsinaisia lahjoja en vielä saanut, mutta olen kuullut huhua niiden olemassaolosta. Saapa nähdä mitä ja milloin.

Tässä minä olen, neljävuotiaana, päiväunilla. Rennot unet takaavat energisen valveillaolon.