Hauskaa Vappua!

Minulla on tämmönen vappulakki

Parasta lauantaissa...

...on huomata, että korvia ei ole putsattu kolmeen päivään!

Tiedossa huuhtelu

Jälleen on edessä korvien huuhtelu, joka tarkoittaa minun ottavan päivän kestävät unoiset. Ensi keskiviikkona menen korvieni kanssa imuroitavaksi. Ei ole hiiva toennut ja puhdistus ei auta. Harmillisesti puhdistusnesteet jäävät minua kiusaamaan korvakäytävien uumeniin. Aine ei osaa enää tietään ulos, kun se on kerran sisään päässyt. Ei minun korvat kyllä kipeät ole, mutta kutkaavat ja koska en saisi raapia niin hankala yhtälö on valmis. Äiskä ja iskä kyllä minua auttavat parhaan kykynsä mukaan ja kyllä ne ihan hienosti siinä onnistuvatkin. Paras apu tulee kuitenkin ensi viikolla eläinlääkäriltä, kun se saa kaiken kakan pois tarkasti ja syvältä. Toivotaan, että toinen kerta toden sanoisi ja kierre loppuisi. Ruoka maistuu muuten edelleen herkuilta. En kyllä kauheasti malta pureskella rustoja ja kauloja ja siipiä. Minusta olisi niin kiva niellä ne kokonaisina, mutta nuo eivät anna. Niinpä minulle pienitään ruoka valmiiksi. Maistuu se hyvältä niinkin. Iskä muuten löysi minulle poron ruokaisia luita, joten koiran herkkupäivät tiedossa.

Match Show jälleen

Tämähän käy kohta työstä. Tämä mätsäreissä käynti. Eilen taas kävin loistamassa kehässä. Tällä kertaa jaksoin keskittyä paremmin kuin viime viikolla. Minua ei toiset koirat juuri kiinnostaneet, ainakaan yhtä paljon kuin viimeksi. Äiskä oli niin ylpeä, kun katsoin sitä ja kuljin hienosti pää pystyssä ja seisoin kuulemma todella upeasti. Kylläpä vain olinkin taitava. Tuloksena punainen nauha ja n. 6 sija. Tässä vielä kuva, kun seison topakkana kehässä. Ai niin ja ruokarintamalla edelleen kaikki hyvin. Äiskä ja iskä sanoo, että minun henki ei enää haise. Onko se muka joskus haissut? Minun mielestäni ei.

Match Show 22.4.2012

Raakaa ruokaa

Minä luulin, että olen päässyt taivaaseen, sillä eteeni kannetaan lihaa eri muodoissa, kalaa, puuroa ja muuta mukavaa. Ihan kuin herkkuja söisi päivästä toiseen. Todella erikoista. Äiskä on tosi tyytyväinen ruokavalion muutokseen ja siihen kuinka reippaasti olen ottanut muutoksen vastaan. Maha ei ole ollenkaan sekaisin, ainakaan toistaiseksi, en ole oksennellut ja tämän aamun rustoaamupalankin osasin pureskella hienosti, kun se oli pilkottu pienepiin paloihin. Puurokin minusta on ihan hyvää jos siihen on vain sekoitettu tarpeeksi lihaa. Ei kai sitä iso poika pelkällä puurolla elä. Korviin ei vielä tietystikään ole vaikutus yltänyt, sitä odotellessa. Mutta toistaiseksi kaikki ruokarintamalla hyvin. Nasu- ystävä sai jäljelle jääneet nappulani, koska se ei syö susien ruokaa niin kuin minä!

Susien evästä

Minut siirretään tänään nappularuuasta raakaravintoon. Äiskä tutki koko viikonlopun erilaisia nettisivuja, konsultoi tuttuja, kyseli kokemuksia ja vakuuttui. Raakaravinto voisi tuoda apua minun vihoitteleviin korviin. Korvissa todettiin jälleen hiivaa ja äiskä reippaana tyttönä kysäisi, että mitäs mieltä herra eläinlääkäri olisi moisesta ruokavaliosta. Siitähän lääkäri innostui - ehdottomasti kokeilemaan, niin korvatkin saattaisivat rauhoittua. Jännityksellä tässä nyt odottelen, että mitä tuleman pitää. Ihan puhdasta barffausta tämä ei taida olla, kun äiskä eilen keitteli Yrjölän puuroa reilun viikon satsin, lihojen kaveriksi. Olen kuullut puhuttavan kanansiivistä ja muista herkuista, joten minä ainakin odotan innolla.

Match Showssa

Enpä olekaan pitkään aikaan ollut näyttelyssä, edes leikkimielisessä sellaisessa. No, tänään olin. Voi, kuinka paljon siellä olikaan koiria ja tapasin kaksi iki- ihanaista ranskalaista narttua. Olisin kovin mielelläni tehnyt lähempää tuttavuutta kumpaankin. Äiskä minua lempeästi esteli, mutta hormoonit ne minua vie. Kehässä en oikein malttanut keskittyä, kun toinen böönista oli minun takana, samassa kehässä. Siksi en oikein malttanut seisoa paikallaan, kun tuo ihana tyttö siellä takana tuhisi. Sain kuitenkin sinisen nauhan. Sinisten nauhojen loppukehässä jaksoin jo paremmin, kun ranskistyttö odotteli punaisten nauhojen vuoroa. Siellä pääsin oikein palkintopallille, olin kolmas. Kotiinviemisinä säkillinen herkkuja. Ei siis huono saavutus ollenkaan!

Rapakelit ja ranskalainen hienohelma

Äiskä ei käy minun kanssa juoksulenkillä, pelkästään kävelee. Se ei kuulemma halua hinata minua perässä juoksemalla, kun väistelen vesilätäköt ja rapaiset paikat niin hitaasti. No hitaasti tietenkin, tarkka työ takaa kuivat tassut. Vaikkakin rapaa ja vettä on kävelyteillä niin paljon, että pakostakin hieman kostuu paikat. Mahan alunenkin on ollut ihan rapainen. Äiskä kyllä lohduttaa, että kohta tulee kesä ja ihana lämpö ja sitten voi nurmikolla köllötellä päivät pitkät. Sitä odotellessa.

Koiraneuvo numero 3

Jos ollaan pilkillä, minun apuani tarvitsee kaikkeen mahdolliseen. Myös kairaamiseen!

Synttäriviikot

Siis tämähän on ihan mahtavaa. Maanantaina täytin vuoden ja kakkua syödään edelleen. Saan edelleen iltaruualla lihahyytelöä. Parhautta! Toivottavasti tämä kestää ensi synttäriin saakka. Äiskä yritti ilmoittaa meitä näyttelykurssille, toivottavasti mahdutaan mukaan. Siellä on varmaan paljon koiria. Ja siis minähän toki en mitää kurssia tarvitse, mutta tuo nainen hihnan toisessa päässä voisi olla harjoituksen tarpeessa.

Ensimmäinen elinvuosi täynnä!

Olen tänään 1-vuotias, joku teini kuulemma. Äiskä onneksi sanoo, että olen sen vauva. Tai no, talon ulkopuolella olen jo iso poika, mutta kotona olen äiskän vauva. Sain herkullista lihahyytelökakkua ja nappuloita. Ihania herkkuja. Lisäksi sain pihalla hajottaa suuria suosikkejani, jäisiä lumikimpaleita. Paras ensimmäinen synttäri ikinä!

Minä 1-vuotiaana