Viimeistä viedään

Jaa se vaihtuu vuosi. Minä en paljon tuosta vuodenvaihteesta perusta. Turhaa mekkalaa ja muuta. Onneksi en ole paukkuherkkää sorttia - paitsi omien kaasujen suhteen. Tykkään kuorsata sohvalla. Katson kyllä raketteja jos niitä näen, mutta en minä kyllä kovimman paukkeen aikaan viitsi paljoa ulkoilla. Mielummin sitten aamulla, kun saattaa olla keppejä maassa rakettien jäljiltä. Hauskaa uutta vuotta seuraajille. Katsotaan, millaisia seikkailuja huominen tuo tullessaan!

Me ollaan äiskän kanssa pyjamabileissä. Pylly vasten pyllyä! 

Jouluväsymys

Joulu meni nopeasti ja herkullisesti. Olin ollut todella kilttinä. Oli herkkuruokia ja luita ja leluja ja vaikka mitä. Joulunpyhät menivät lepäillessä. Olin todella väsynyt. Ja mikäs sen parempaa, makoilla pehmeällä tyynyllä ja kääntää välillä kylkeä. Ei minun jouluni paljon rauhallisempi enää voisikaan olla. Saapa nähdä, mitä uusi vuosi tuo tullessaan.

Pakkanen on mielentila

Hrr, meinasin jättää ulkoilut käymättä. Mittarissa pakkasta lähes 30 astetta. Onneksi talvivaatetta löytyy naulakosta niin mikäpä se ulkoillessa. Siellä minä naama huurussa painelin menemään, pitkin ojia ja jalkakäytäviä. Eipä muuten paljoa koiria tullut vastaan. ne olivat varmaan sisällä nukkumassa.

Onnen hetkiä

Äiskä se jaksaa muistuttaa kuinka onnekas minä olenkaan, kun korvani paranivat. Vuosi sitten minulla oli korvan juuressa hot spot, johon sain vahvat lääkkeet. Ennen hot spotia, korvani olivat olleet hankalat. Tulehduksia ja mojova määrä likaa. Korviani piti puhdistaa päivittäin, eikä se auttanut. Hot spot lääkekuuri aiheutti sen, että korvat lopettivat erittämästä. Nykyään ollaan siinä tilanteessa, että korvani putsataan n. kerran viikossa ja siltikään sieltä ei juuri sotkua tule. Mikä muutos entiseen. Kohta juhlitaan sellaistakin juhlapäivää, että tulee vuosi kun olen tarvinnut eläinlääkärin apua. Ajatella.

Parhainta aamulla...

...on kiikkua syliin silitettäväksi.

Kylläpä on kummallista

On ihmeellistä tämä sää nykyään. Iltapissalla saatan käydä kaatosateessa ja aamulenkit pakkasessa tai toisinpäin. On kuulkaa ojanpohjissa kumia hajuja, kun koko ajan muuttuu ilma. Kerran olen tälle syksylle joutunut talvipalttoon pukemaan, kun aamupakkanen paukkui kymmenessä. Nyt on vastaava määrä + asteita. Todella kummallista. Mutta tänään näyttää aurinkokin paistavan, joten ohjelmassa lienee kunnon lenkkeilyt. Minä, kun en edelleenkään vesisateessa lenkkeile.

Talven riemua

Tadaa, talvi tulla tupsahti. Lunta riittää, mutta pakkasta ei juurikaan ole. Parhain ulkoilukeli siis minulle. Parasta on hajottaa lumipalloja tai hyökkäillä lumiukkojen kimppuun. Pelkona vaan on, että tuleva viikko vie kaiken lumen mennessään. Se on kyllä harmillista, sillä en pidä loskakelistä. Se kastelee tassut ja mahanalusen ihan turhaa. Silloin minua ei kyllä pitkille lenkeille saa. Että talvea odotellessa.

Syysretkellä

Pääsin hulmuamaan vapaana metsään. En olekaan aikoihin päässyt tuolla lailla juoksentelemaan. Piti hieman miettiä, että mihin sitä pikkukoira pääsee, kun hirvikausi on kuumimmillaan ja metsät täynnä pyssyjen kanssa kulkijoita. Äiskä oli minut kyllä varustanut oranssilla heijastinliivillä, että kaikki näkee missä se pikkukoira menee. Vauhtia riitti, kun sai jolkotella menemään miten huvitti. Tässä muutama makupala retkipäivästä.

Heijastus

Vahtiasento

Voihan jehna

Huh, maha ollut hieman sekaisin parina päivänä. Jätin eilen aamupalankin väliin, kun ei oikein maistunut. Äiskä on sitä mieltä, että olen saanut liikaa sisäelimiä ruuaksi, kun ovat niin voimakasta popsittavaa. Nyt olenkin syönyt muuta ja johan on rauhoittunut. Välillä aina tulee ahmittua kaikenlaista, mutta onneksi en ole kaikista herkin poika olemassa. Äkkiä nuo möyryt rauhoittuu. 

Näyttelykausi paketissa

Kauden viimeinen näyttely jäi meiltä väliin, kun äiskä sai kovan flunssan. Yskä ja nuha sitä vaivasivat sekä pihisevä ääni. Noh, sainpahan nukkua koko viikonlopun tosi makeasti ja ulkoilla. Onhan noita näyttelyitä ja olenhan kuulemma komea ilman virallista paperiakin, sanoo hän. Niin olenkin. 

Toko kausi alkaa olla päätöksessään myös. Olenkin ilmeisesti varsinainen kesällä tohottaja, vaikka en lämpimien kelien ulkoilija olekaan. Talvella jatkan kaverikoiralua. Siinäpä se talven harrastus on. Tai en tiedä, mitä nuo minun pääni menoksi keksivät? Jään mielenkiinnolla odottamaan.

Syysiloa

Syysiloa on pitkät kävelylenkit lämpimässä ulkoilmassa. Aurinko paistaa ja lämpöä riittää, vaikka syyskuu jo hyvässä vauhdissa. Aivan pitää lenkin puolivälissä päästä juomatauolle, kun muuten meinaa turhan paljon läähätyttää. Onneksi minulle osataan jo varata vesipullo matkalle mukaan, niin ei tule hätä jos vaikka vesistöä ei vieressä olekaan. Pitkän lenkin jälkeen parasta onkin - arvatkaapa mikä? No PÄIVÄUNIHETKI. 

Arki tuli

Lomat on pidetty tai minulla ei, kun lomanihan alkoi kun muut palasivat töihin. Saan päivisin nukkua piiiiitkät päikkärit, kun olen omassa ylhäisessä yksinäisyydessäni. Iltaisin saan laatuaikaa senkin edestä. Että mikäs tässä möllötellessä. Parin viikon päästä olisi kauden viimenen näyttelykoitos, Pellossa. Syksy tuo mukanaan myös tokoilut sekä kaverikoiravierailut. Vielä muutama vierailu niin saan virallisen työasun, oranssin huivin. Pitäähän kaverikoiralla työvaate olla. Siinäpä sitä tekemistä riittää.

Syksy saa...

Täällä kotona pohjolassa on syksyä ilmassa. Ilma on viilentynyt ja tuuli on yltynyt. Tosin viileä ilmahan on kuin tehty minua varten. Ei saa minua niin kovin helposti läähättämään nyt. Ihana ulkoilla, paitsi vesisateessa.

Kesälomat loppuu ja arki alkaa. Siitä olen tyytyväinen, saan rauhassa nukkua aamupäiväunoiset ja muut, kun olen yksin kotona. Nyt on pitänyt olla menossa aamusta iltaan koko aika. Vähemmästäkin kaipaa jo lomaa lomasta.

Suomen Turku

Menin omassa yksiössäni nukkumaan ja kas kummaa, olin Turussa herätessäni. Aika jännittävää minusta. Olen täällä pidellyt lämpöä ja ollut suuri metsästäjä. Löysin yhdestä huoneesta maailman suurimman käärmeen. Metsästin sen kuin suden jälkeläinen konsanaan.

Tänään pääsinkin jo katselemaan jokilaivoja ja matkustamaan bussilla. Mitähän kaikkea tämä loma tuo vielä tullessaan?

Amppari

Sieltä se nappasi, varpaanvälistä. Auts! Kävihän se kipeää ja siitä saakka olen vähän klenkannut. Ei se kovin kipeä enää ole ja turvotuskin on laskenut. Eiköhän tuo levolla mene ohi. Toivon mukaan näin, sillä ensi viikolla odottaa kesälomareissu Turkuun.

Voihan kesä

Kylläpä nimittäin on ollut kuuma pikkukoiralla. Ei ole asiaa ulos ilman vesipulloa ja välillä pitää pitää lepotaukoja varjossa. Tänään on onneksi hieman viileämpää, mutta kyllä kuuma kesä hieman koettelee hermojani. Kohta on lomareissuakin tiedossa ja sehän on minusta vallan mainiota. Päästä haistelemaan vähän uusia haisuja. Ties, vaikka tyttöystävä löytyisi noilta reissuilta.

Lämmintä pitelee

Viilennystä

Tornion kansainvälinen koiranäyttely 21.7.2013

AVO EH, AVK-2 (avoimessa luokassa, laatuarvio erittäin hyvä, avoimen luokan 2. komein uros)

Tuomari: Kurt Nilsson (Ruotsi)

Luokka: avoin

2v, maskuliininen, erinomainen luonne. Erinomaiset silmät ja korvat. Hyvä kaula. Hyvä selkälinja. Tyydyttävät kulmaukset. Hyvä rintakehä. Hyvät liikkeet. Voisi esittää itsensä paremmin. Olisi voinut esiintyä paremmalla 'draivilla'.

Siinäpä se. Tosi hyvä arvio ja totta, en ollut sunnuntaina kiinnostunut esiintymisestä. Halusin vain nuuskuttaa ihanaa nurmikkoa, josko sinne olisi tytöt jättäneet merkkejä minua varten. Siihen nähden todella hyvä tulos oli. Vielä yksi näyttely ja sitten olisi tämä kausi taputeltu. Tässä vielä parit kuvat näyttelyhommista.

Kummallinen vieras

Meillä kävi kylässä melko kumma tapaus. Se oli ensin pöydällä ja siellä se päästeli kummallisia ääniä. Sitten se oli äiskän sylissä ja sain haistella sen päätä ja takapuolta. Olisin niin mielelläni leikkinyt sen kanssa, mutta en saanut. En oikein tiennyt, pitikö minun suojella äiskää vai myös sitä kummallisuutta vai mitä minun pitäisi tehdä. Siispä asetuin makaamaan äiskän jalkoihin, että voisin toimia tilanteen vaatimalla tavalla. Kyllä ne sitä ihmisenä pitivät, mutta en ole ihan varma mikä se oli. Pitää päästä joskus uudestaan haistelemaan ja sitten tehdä johtopäätös.

Kesälomalla

Tai no kai se minun elämä on melkoista lomailua pääosiltaan aina. Vaikka onhan minullakin tärkeitä työtehtäviä, mutta pääasiassa vapaalla menen. Olen  kuitenkin päässyt nautiskelemaan lomatunnelmasta. Toissapäivänä oli ihanan lämpöinen ja aurinkoinen sää. Äiskä vei minut katsomaan sorsia ja kappas, siellähän oli jäätelökioski. Sain elämäni ensimmäisen jäätelöpallon. Vanilijapallo pahvikupissa. Kylläpä sitä oli niin mukava latkia, kun makasi varjossa nautiskelemassa. Kyllä sen jälkeen taas jaksoi käveleskellä.

Vesisade viilentää

Eilen oli kovin kuuma ja kostea keli, mutta aurinko ei paistanut. Sehän tiesi lenkkeiluä. Minä poika se olen niin kova lenkkeilijä, ettei edes pienet vesisateet menoa haittaa. On niin mukavaa kuljeskella ulkona. Välillä hihnassa, välillä irtolaisena, mutta aina yhtä reippaana. Eilenkin oli tosi hiostava ilma, mutta niin kauan kun aurinko ei mollota suoraan turkikseen niin minulla riittää energiaa. Jos on kovin aurinkoinen päivä niin riittävä aktiviteetti on kääntää nurmikolla kylkeä tai viileällä lattialla. On se makeaa tämä pikkukoiran elämä.

Rovaniemen KV-juhannusnäyttely 22.06.2013

AVO ERI, AVK-2 (Avoimessa luokassa laatuarvio erinomainen, avoimen luokan 2. komein uros)

Tuomari: Juha Putkonen

Luokka: Avoin

2v. Hieman kookas, rungoltaan hieman pitkä. Erinomainen luusto. Hyvä kallo-osa. Oikein asettuneet korvat. Keskiruskeat silmät. Hyvin sijoittunut kirsu, avoinaiset sieraimet. Riittävästi kaareutunut alaleuka. Hyvä rintakehä ja eturinta. Riittävät etukulmaukset, hyvät takaa. Hyvä takaosan rullaus. Etuaskel jää lyhyeksi.

Lonttipää kiittää. Olin muuten kaikista isopäisin ranskalainen aateliskoira, mitä näyttelyssä oli. Reippaasti tepastelin äiskän vieressä kehässä ja jaksoin seisoakin paikoillaan, kun tuomari saneli arvostelua. Ruusukkeet ja pokaalit jäivät edelleen odottamaan minua johonkin toiseen kisaan. 

Meillä piti olla tuomari Maltalta, mutta hän ei tullutkaan. Mutta kyllä tämäkin näköjään oli meille tosi hyvä.

Voihan viileys

Helteet loppuivat tältä erää ja hyvä niin. En olisikaan jaksanut paistatella päiviä yhtään enempää. Nyt on ihanan vilpoista ja olenkin saanut nauttia niistä kunnon lenkkien merkeissä. Helteiden aikana, kun liikkuminen oli löntystelyä ja nurmikossa kieriskelyä. Nyt ollaan äiskän kanssa käyty oikein hölkkäämässä. Eipä ole ollut energiaa seinillä hyppimiseen. Lenkin jälkeen onkin ollut mukava käpertyä kainaloon ja ottaa vastaan rapsutuksia. 

Näyttelyyn valmistautumista

Olen menossa patsastelemaan juhannusnäyttelyyn ja olen jo aloittanut valmistautumisen moiseen. Saan enemmän ruokaa, sillä talvella olen melkoinen sporttimalli, mutta näyttelyssä saan olla aavistuksen verran pulleroisempi. Lihottamisesta ei varsinaisesti ole kysymys, sillä kiloja ei tule lisää. Ruokavaliolla äiskä ja iskä saa minut näyttämään enemmän ranskalaiselta aateliskoiralta. Toivottavasti tuomari osaa arvostaa tätä elettä. Minä ainakin osaan. Mikäs sen parempaa kuin ruoka ja sen syöminen?

Huh hellettä

Kylläpä minua on lämpö hellinyt. En ole paljoakaan lenkkeillyt, kun on niin hirmuisen kuuma. Ilman vesipulloa on turha kuvitellakaan viedä minua ulos. Ei oikein ruokakaan maistu, mutta kyllä minä sitä jonkin verran syön. Onneksi hyvää ja raikasta vettä on koko ajan suun ulottuvilla. 

Parasta tiistaissa...

... on istua puistossa, auringonpaisteessa äiskän harjattavana.

Aurinkoinen kesäpäivä

Pääsin ensimmäisenä oikeana hellepäivänä Veetin kanssa kahluureissulle. Oli kovin kuuma ja ihanaa oli päästä kastautumaan hiekkarannalla. Siellä minä patsastelin vedessä niin, että mahanaluinen viisti vettä. Sen syvemmälle en lähtenyt, kun ei se vesi kauhean lämpöistä ollut. Äiskän kanssa tultiin sen jälkeen kotiin syömään kesäjäätelöt. Minäkin sain oman maistiaisen. Aika herkkua oli kyllä. 

Illalla tapahtui vielä jotain todella jännittävää. Iltapissalla ollessani minua vastaan käveli kilpikonna. Ihan oikea kilpikonna oli lähtenyt paistattelemaan päivää ja siellä se käveleskeli nurmikolla. Enpä ole sellaista ihmettä ennen nähnytkään. Enkä kyllä oikein käsitäkään, että mikä ihme se oikein oli. Kummallinen otus kaikenkaikkiaan.

Tokon jatkokurssi

Ou-nou, tiistaina jatkui tottelevaisuuskoulutus. Olin aamulla esitellyt äiskälle 'parasta' osaamistani, joten sen odotuksen kurssin suhteen eivät olleen kovin korkealla. Mutta kuulemma ennen näyttelykesän alkua olisi hyvä kerrata, kuka tottelee ketä ja missä tilanteessa. Minä ajattelin, että no annetaan sen nyt olla minusta ylpeä. Toisten koirien seassa menin ilman hihnaa ja kuuntelin äiskää ja tapitin sitä silmiin. Lopussa alkoi jo keskittyminen herpaantua, mutta hurja askel ollaan äiskän mielestä otettu eteenpäin. Aika helppoa on noilla keinoilla saada nakkeja. 

Mäntysuopapyykillä

Iskä pesi minut ja kah, minusta kuoriutui vaalea komistus. Äiskän mielestä koko koira muuttui kertaheitolla. Viemärit on täynnä irtokarvaa, mutta minä poika kimallan. Sampoota ei tähän hätään ollut, mutta mäntysuopahan on luonnontuote ja putsaa kaiken - myös ranskalaisen aateliskoiran. Kyllä nyt kelpaa taas aloitta tokokausi ja valmistautua seuraavaan kaverikoiravierailuun. Onpa minut kuulemma juhannusnäyttelyynkin ilmoitettu. Että meikäpoika on aika kiireinen mies. Jos siis treffiseuraa kaipaat niin kannattaa olla ajoissa liikenteessä.

Karvanlähtöä

Kylläpä minusta lähteekin karvaa. En tiedä pudotanko kaikki, vai jätänkö jotain itsellekin. Äiskä minua aina ulkona harjaa ja maailma on sen jälkeen täynnä fawnin värisiä karvoja. Ai miten mukavaa on, kun harja möyrii turkissani. Ihanaa, kun se raaputtaa joka puolelta. Tykkään kyllä harjauksesta ja sen jälkeen on jotenkin niin mukava ja kevyt olo. Pahin vaihe alkaa ehkä olla jo takana, mutta kyllä minä vielä aika miehekkäästi pölisen.

Hauskaa Wappua

Me ei tehdä mitään, kun ulkona on niin kurja ilma. Räntää ja kylmää. Käperrytään äiskän kanssa sohvan lämpöön ja syödään nakkeja. Tai ainakin minä syön. Saatan yhden antaa sille jos se haluaa maistaa. Muuten kyllä pistelen ne omaan poskeen.

Ensimmäinen vierailu

Kävin vierailemassa kaverikoirana kehitysvammaisten aikuisten luona. Olipa siellä mukavaa, kun sai olla kaikkien rapsutettavana. Välillä olisin halunnut tehdä lähempää tuttavuutta toisen mukana olleen koiran kanssa - olihan se kuitenkin narttu. 

Osa asukkaista oli pyörätuolissa ja äiskä nosti minua lähemmäksi, että kaikki näkivät minut. Saatoinpa minä jotakuta lipaistakin. Nyt olen melkoisen väsynyt, sillä kyllä tuollainen jakamaton huomio vie mehut, jopa minusta.

Olen kaverikoira

Ihan virallisesti siis. Maaginen ja vaadittava kahden vuoden ikä tuli pari viikkoa sitten täyteen ja olen sen jälkeen ollut valmis kaverikoiratestiin. Äiskähän koulutettiin hommaan jo marraskuussa ja siitä asti me ollaan vaan odotettu. Eilen oli sitten testin vuoro ja läpihän se meni. Olen siis oikein kennelliiton tunnustama kaverikoira. Röyhistän ehkä rintaa vieläkin enemmän tästä eteenpäin. Niin ja keskiviikkona me mennään jo ensimmäiselle vierailulle. 

Koirapuistoilemassa

Äiskä ja iskä vei minut koirapuistoon. Siellä minua odottikin yllätys, meitä oli neljä samanlaista tuhisijaa. Niin ja olihan siellä pari muutakin koiraa, mutta me ryttynaamat pidettiin yhtä. Ainakin suurin osa ajasta. Kylläpä olikin mukavaa. Siellä oli myös ihastukseni Ronda, jonka kanssa olisin halunnut tehdä todella läheistä tuttavuutta, mutta en saanut. Välillä me juostiin puistoa ympäri ja välillä roikuttiin toisten huulissa ja korvissa. Nyt onkin mukava taas kömpiä sohvalle pikku päiväunille. Johan tässä tulikin reuhattua. Ohessa muutama kuva puistoiluista.

Painitaan

Antaapa pentujen reuhata, minä katselen sivummalta

Rapakelit tulee

Minä sanon niille halivilivoo ja pysyn sisällä.

Koirapuistossa

Kävin elämäni ensimmäistä kertaa koirapuistossa. Siellä oli ranskistreffit. Ja olipahan minulla mukavaa. Siellä oli ihana tyttö Ronda, jota seurasin kuin hai laivaa. Kävimme Rondan kanssa tutkimassa puiston lähes läpikotaisin. Olimme välillä kahdestaan liesussa ja iskä vähän miettikin mitä touhuamme jossain rinteen takana. Mitäpä me muuta kuin jahtaushommia. Ihana tyttö, toivottavasti näen sen pian uudestaan.

Tässäpä potretit kaksivuotiaasta

2-vuotias!

Äiskä yritti minua aamulla herätellä oikein onnittelulaululla, mutta en minä sellaisista paljon perustanut. Käänsin kylkeä ja jatkoin kuorsausta. Vaikka kieltämättä, kun sitten heräsin niin olihan se mukava saada hukkua rapsutuksiin ja pussailuihin. Aamupalaksi ihania verisiä poron luita. Olo on kuin isolla pojalla konsanaan. Olenhan nyt kai kaikilla mittareilla aikuinen koira. Äiskä lupasi ottaa kameran päivälenkille mukaan ja ottaa tuoreita kuvia kaksivuotiaasta. Niitä laitetaan sitten myöhemmin. Hauskaa päivää muillekin!

Hyvää pääsiäistä!

Olen viettänyt sen ulkoillen ja hyvin syöden. Olen lähes asunut jäällä. Jos ruskettuisin niin olisin varmaan jo tosi musta. Äiskä sen sijaan on vaihtanut naamasta väriä, hassua. Me ollaan myös muistettu nukkua makoisia päiväunia. Voi miten hauskaa onkaan ollut. Ja, mikä minua odottikaan tänä aamuna - lammasaamupala. Pitäähän sitä pikkukoirallakin olla pääsiäisruokaa, sanoo äiskä.

Villivarsa laitumella

Olipa kuulkaa mukava päästä juoksemaan ilman vaatteita. Lämpötila oli päivällä lähellä nollaa ja niinhän me äiskän kanssa suunntattiin juoksulenkille. Kylläpä minulla oli virtaa. Olin kuin varsa kevätlaitumella kun hypin ja pompin eteenpäin. Ai, että kuinka mukavaa! Äiskäpä lenkittikin sitten senkin edestä ja kyllä se minusta sai energiat poiskin ei siinä mitään. Onneksi kotona odotti maittava lohiateria.

Hoivaaja

Äiskällä kävi vieraita. Jaana-ystävä odottaa vauvaa ja välillä joutuu katselemaan maailman menoa vaakatasossa. Niin tänäänkin. Hän lepuutti itseään äiskän sohvalla ja sehän on minulle selvä kutsu hoivaamaan. Minä nuuskutin hänen niskaa ja lepuutin päätäni hänen kaulallaan. Vaadin vastapalveluksi rapsutuksia. Kaiken  tämän lisäksi olisin niin kovin halunnut pussailla häntä. Mutta olipa mukava hoivata välillä jotakuta muuta kuin äiskää ja iskää. 

Voihan korvatulehdus

Täällä on ollut hurjat myräkät, on tullut raetta, lunta, vaakatasossa, pystysuorassa ja kaikkea muuta. Mitä siitä seuraa, no korvatulehdushan se tämmöiselle lepakkokorvalle tulee. Olen nautiskellut siitä luksuksesta, ettei korviani ole tarvinnut aikoihin putsata kuin n. 3 kertaa viikossa. Nyt toisessa korvassa on ärhäkkä bakteeritulehdus, joka vaatii kuivaamista useammin. Lääkäri antoi jotain suihketta, jonka pitäisi tappaa bakteerit. Toivottavasti näin, vaikka tämä tulehdus napattiin kiinni heti, enkä itse ole edes korvaa vikonut. 

Hipstereiden suosikki

Siis minä. Olen päheessä haalarissani riemastuttanut kanssakulkijoita. Iskä oli kanssani ulkoilemassa ja toi valoa muutamien hipstereiden päivään. Hymy nousi heidän kasvoilleen, kun näkivät minut. Sehän se minun tärkeä tehtäväni tässä maailmassa on - tuoda iloa ja valoa sinne, missä kuljen. Onnistuu haalarilla tai ilman. Sellainen möykky minä olen.

Ja selkä se vain vetreytyy

Olen kuin minulla ei selkäongelmia olisi ikinä ollutkaan. Hyppelen minne sattuu ja olen kuin ennenkin - ei päätä ei häntää. No ajattelen, että hyppään ensin ja mietin vasta sitten oliko hyvä ajatus. Onpa iskä minut joskus napannut ilmasta kiinni, kun olen ollut menossa pää edellä pusikkoon. Mitäpä sitä miettimään turhia. Sitä varten minulla on lauma, joka viime kädessä huolehtii, ettei mopo lähde keulimaan turhan kovaa.

Minäpä se olen se ulkoilijapoika

Kelit on loistavat. Minä se vain olisin ulkona. Voi minä menisin. Menisin jäällä, menisin tiellä, menisin vapaana, menisin hihnassa. Olenhan minä paljon ulkoillutkin, kun sää sen niin hyvin sallii, mutta olen kyltymätön. Sitä paitsi minulla on kevättä rinnassa ja ulkona on mahtavia tyttöjen haisuja, joita voisin tuoksutella aivan koko ajan. Vielä, kun pääsisin tutustumaan niihin tyttölöihin ihan naamatusten.

Talvieleganssia

Nythän se äiskän idea myrkyn lykkäsi. Posti toi minulle fleecehaalarin. Oikein mittojen mukaan tehty. Tässä on myös suojaava huppu näitä hörökorviani varten. Kävin sitä kaupungilla hieman esittelemässä ja menestys oli taattu. Tässäpä pari kuvaa minusta ja komeasta haalarista. Kyllä nyt tarkenee.

Aika hieno

Ja hupussa on tietysti nimikirjain

Pistos

Sain eilen ensimmäisen kotona pistettävän pistoksen, jonka pitäisi voidella niveliäni ja hoitaa mahdollista tulehdusta ja muuta sellaista. Äiskää ja iskää jännitti kovasti, mutta minä poika en edes hoksannut koko piikkiä. Se onneksi oli tarkoitus saada vain ihon alle ei lihakseen. Ja niinhän se meni. Seuraava pistos odottaa taas n. 10 päivän päästä. 

Ja taas hypitään

Äiskä on minua hieronut ja hoivannut ja lääkinnyt. Tänään olen singahdellut sohvalle kuin ennen vanhaan ainakin. Alkaa jumit helpottaa. Lauha ilma edesauttaa myös. Ehkä minun pitäisi talviksi muuttaa aina välimerelle, sopivampaan ilmastoon. Äiskä aikoi kyllä lähteä mukaan jos hommaan oman asunnon. 

Vielä se ei ole joutunut pistämään yhtään piikkiä minulle. Minua vähän etukäteen naurattaa, kun tiedän sen olevan ihan hermona moisesta. No, on se oppinut leikkaamaan minulta kynnetkin, että eiköhän se ole ihan kehityskelpoinen yksilö. 

Ei mitään hätää.

Eläinlääkäri kuvasi selkäni viime torstaina ja eihän sieltä onneksi mitään vakavaa rakenteellista vikaa löytynyt. Hieman se oli vinksallaan niin kuin ranskalaisen aateliskoiran selkä ainakin ja vähän nikamien välissä kalkkeumia. Suurin syy minun hyppäämättömyyteeni ovat kuitenkin äärettömän jumissa olevat lihakset. Olenhan kuitenkin maratoonarin treenikaveri. Lihashuoltoa ja relaksanttia lääkkeeksi ja muutama ruiskullinen jotain tulehdusta poistavaa ainesta rokotteena. Että äiskä pistää sitten minuun piikkiä, kun tarve tulee. Sitä odotellessa.

Äiskä vei minut vetreyttämään lihaksia jäälle. Olipa mukava hulmuta pitkästä aikaa vapaana kuin taivaan lintu.  Lunta oli paljon jään päällä, mutta hyvin sain aurattua ranskanbulldogin mentävän aukon hankeen. Sen jälkeen maistuikin päiväunet ja kevyt hieronta. Illalla odottelee vielä lämmin kauratyyny.

Ai tuletko sinä?

Lääkärireissua pukkaa

Menen torstaina lääkäriin, kun en enää hyppää äiskän viereen nukkumaan. Minulta on jo tarkastettu pepusta anaalirauhaset (voin kertoa, ei ollut kivaa) ja samoin on suljettu pois virtsatietulehdus. Lääkäri oli sitä mieltä, että selkä reistaa ja röntgenkuvahan siitä pitää ottaa. Minun äitikoira Riinalla on samanlaista kremppaa, mutta se johtuu vain jumivista lihaksista, jota äiskäkin epäilee vaivaksi. Mutta ei uskalla paljoa hieroskella ennen kuin kuvat on otettu. Olenhan kuitenkin melko kova juoksija ollakseni ranskalainen bulldoggi. Lihashuoltoa siis todennäköisesti kehiin enemmän.

Kajaanin Kansainvälinen näyttely 13.1.2013

NUO  ERI, NUK-2 (laatuarvosana erinomainen, nuortenluokan 2. komein uros)
Tuomari: Massimillano Mannucci (Italia)
Luokka: Nuoret

Nice wide head. Excellent pigmentation. Good bone and feet. Excellent chest. A bit long in loins. Moves fluently.

Vapaa suomennos: Hyvä, leveä pää. Erinomainen väritys. Hyvä luusto ja jalat. Erinomainen rinta. Hieman pitkänoloiset kupeet. Liikkuu sulavasti.

Minulla oli rento ja hyvä fiilis ja äiskä ja iskä olivat niin ylpeitä ja tyytyväisiä, että ne on olleet monta päivää rinta rottingilla.
Tässä vielä kuvatodistetta tapahtumasta.

Onko siellä suussa hampaita?

Tässä sitä mennään

       

Retkipäivä

Tänään on kuulemma matkapäivä. Lähdemme kohti Kajaania. Minun pitäisi siellä kuulemma huomenna patsastella taas maailman komeimpana. Tai no, komeinhan olen aina (ainakin äiskän ja iskän mielestä), mutta pitäisi pysyä paikoillaan ja olla komea myös tuomarin mielestä. Siellä on kansainvälinen koiranäyttely. Että ensi viikolla varmaan kuulette tekin, mitä kaikkea siellä sanottiin.

Luita ja muita

Voi näitä minun aamupalojani. Luukasat minua odottavat ja silmät lautasten kokoisina odotan, koska tuo ihana keko lasketaan eteeni. Voi pojat kuinka herkullista. Sellaisen satsin jälkeen onkin mukava kellahtaa mahan viereen loikoilemaan. Tai mahan ja äiskän, ihan miten vaan. Se voi rapsuttaa minua samalla niin unikin maistuu makoisammin.