Kenraaliharjoitus

Minulla oli tänään kenraaliharjoitus, sunnuntaina odottavaa näyttelyä varten. Hienostihan se meni, vaikka sääskiä ja mäkäräisiä oli hirmuisesti paikalla. Sääskimyrkky on pakko ottaa sunnuntaiksi käyttöön, koska muuten ei patsastelusta tule kyllä yhtään mitään. Äiskää meinaa jo sunnuntai vähän jännittää, vaikka turhaanhan se sitä hermoilee, minä kyllä osaan.

Hmm, sääskiä

Viime kesänä nuo kummalliset inisijät eivät minua niinkään kiusanneet, koska minut vuorattiin sääskimyrkyllä koko kesäksi. Minä saan myrkyn päälleni kuulemma ensi viikolla. Nyt turkkiani säästellään, kun minulla on sunnuntaina näyttelyhommia. Osallistun junioriluokassa elämäni toiseen viralliseen näyttelyyn. 

Tästä syystä sääsket ovat minua jonkin verran päässeet kiusaamaan. Ei niin paljoa kuin täällä asunutta Iines-koiraa, mutta mahan alunen on saanut komeita punaisia pistojälkiä. Ne eivät onneksi minua paljon kutita ja naamani on säästynyt pahimmilta paukamilta. Aika turhia otuksia on tuollaiset kiusanhenget.

Päiväni geokoirana

Äiskä ja iskä veivät minut geokätköilemään. Löysin kaksi kätköä ja niin minusta tuli geokoira. Sehän oli vallan hauskaa ryömiä metsässä ja erinäisissä muissa paikoissa äiskän ja iskän kanssa. Pääsin myös juoksemaan vapaana kuin taivaan lintu ilman hihnaa tai edes pantaa. Oli minulla kuitenkin huomioliivi, etten vallan huku metsän keskellä. Tässä vielä valokuvatodisteita retkestä! Niin ja hauskaa juhannusta!

Missä se kätkö on?

Pitää muistaa myös piehtaroida

Koiraneuvo numero 4...

Lepää aina, kun se vain on mahdollista!

Koira ystäväksi- tapahtuma

Olin tänään tapahtumassa, jossa kerättiin nimiä halukkaiksi kaverikoiriksi ja samalla pidettiin myös match show. Äiskähän ilmoitti minut sekä mahdollisesti syksyllä starttaavaan kaverikoiratoimintaan ja match showhun. Mätsäristä tuloksena punainen nauha ja viides sija. Sain taas paljon arvokasta kokemusta tulevaa näyttelyä varten, sillä tällä kertaa jouduin työskentelemään rankkasadekuuron keskellä. Huh, mitä hommaa. Mehut loppuu vähemmästäkin.

Uusi sohva

Lauantai oli varsin kummallinen päivä. Meille ilmestyi uusi sohva, vanhan ja rikkinäisen tilalle. Tämä uusi on musta ja pitkä ja tässä on kulma. Tämä on paljon suurempi kuin se edellinen. Tähän mahtuu koko perhe köllimään. Siis myös minä! Minäkin mahdun nukkumaan pitkulana etujalat eteenpäin ja takajalat taaksepäin. Voi, mikä onni ja autuus. Sitä paitsi minä näen tästä paremmin ulos, kun tämä on vähän korkeampi kuin entinen. Ooo, mikä onni!

Rauhallista eloa

Pari viikkoa on mennyt melkoisen rauhallisissa merkeissä. En ole touhunnut kauheasti mitään erikoista. Olen nautiskellut kesänurmesta niin, että mahakin meni aivan sekaisin, olen tavannut paria koiraystävää ja olen opiskellut äiskän kanssa näyttelyhommia. Huomenna on taas harjoituspäivä. Kaiken tämän lisäksi olen nukkunut ihania päiväunia sekä makoisia yöunia. Niin ja ihmetellyt ikkunalaudalla olevia kukkapurkkeja, joihin en saa koskea. Ne ovat kuulemma menossa ulos asumaan, kunhan ilmat vielä lämpenevät. Aika jännittäviä minusta.