Ensimmäinen uusi vuosi!

Täällä kuuluu hieman erikoista pauketta ja valojen välkettä. En ole ennen törmännyt moiseen. Äiskä on kertonut raketeista ja siitä, että joka vuosi tänä päivänä niitä ammuskellaan enemmän tai vähemmän. Pauke täällä meidän perällä on aika vähäistä, joten pääsen hihnan päässä käymään roskapöntöllä kävelemässä, jotta hieman pääsen jyvälle tapahtumista. Pitkä lenkki ei kuulu tämän illan ohjelmaan, vaikka minullapa on melkoiset varusteet korvaparkojani säästämään. Katsokaa vaikka! Kuvan myötä, HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!!!!

Joululepo ja sen loppu

Olipa ihana olla joululomalla. Äiskällä oli neljä kokonaista vapaapäivää peräjälkeen ja sain olla sen kanssa kotona. Me syötiin sekä ruokaa että herkkuja, me ulkoiltiin, me nukuttiin päiväunia, sitten me käännettiin kylkeä ja nukuttiin yöunia.Voi, minkälaista luksuselämää!

Joulupukki teki minusta pohojalaasen

Enpä ole tällaistakaan ennen kokenut. Aamulla, apposen aikaisin olohuoneesta löytyi lahjapaperiin käärittyjä juttuja. Ja osa niistä oli minulle. Tämähän se on jännittävää. Yksi paketti oli ainakin äiskän ja iskän mielestä aivan ihana. Sain syntymäkotini laumalta pehmeän paketin, josta paljastui lämpöinen jussipaita. Ne varmaan ajatteli, että egoni on kokenut kolauksen, koska nykyisen kotini takit ovat tyttökoiran entisiä. Siis TYTTÖJEN vaatteita. Nyt minulla on ihan ikioma miesten villapaita. Tässä muutama jouluinen otos. Rauhallista joulunaikaa, minä lähden nyt syömään jouluporoa. Ihmiset tyytykööt kinkkuun.

Joulupuu on rakennettu

Hahaa, meille tuli puu sisälle. Olen tässä pohtinut, pitäisikö moinen merkata vai pitäisikö sitä harventaa vai, mitä sille pitäisi tehdä? Vielä en ole tehnyt kumpaakaan edellä mainituista. Olen vain pohtinut asiaa. Olen kuullut, että siskoni on suorittanut omassa kotonaan harvennustoimenpiteitä. Saapa nähdä, miten pysyn nahoissani, kun tänään kuusi saa jotain koristeita päälleen.

Kahden ruokailun taktiikka

Olen tähän saakka saanut nappuloita kolme kertaa päivässä, mutta nyt uuden ruokasäkin kunniaksi äiskä halusi kokeilla ruokailua kahdesti päivässä. Iskä mielellään ruokkisi minua kolme kertaa. Minullepa tuo on melkein sama pääasia, että ruokahuolto pelaa säännöllisesti ja vatsa pysyy täytenä. Äiskän mielestä se on ison koiran merkki, kun syö vain aamulla ja illalla. Iskä taas ruokkisi tasaisin väliajoin eli kolmesti päivässä. Katsotaanpa nyt mihin tämä kokeilu päättyy. Minä poika otan kyllä kaikki nappulat innokkaana vastaan, tuli niitä milloin hyvänsä.

Suuri vihollinen

Se odottaa minua ulkona. Se tulee yhtäkkiä ja suhisee lumessa. Yritän haukkua sille ja hieman kaivaa tassuilla, josko se siitä lakoaisi. Ei se vielä koskaan ole temppuihin pysähtynyt. Se on hieman epäreilu, koska se vie minulta kaiken ihanan lumen. Tosin se tekee niistä isoja kasoja, joissa on mukava hyppiä. Äiskä sanoo vihollista lumikolaksi. Minä sanon sitä vain viholliseksi.

Ensimmäinen itsenäisyyspäiväni...

...alkoi kahden tunnin unelmaumpihankilenkillä koiraystävien kanssa. Iltapäivällä Itsenäisyyspäivän sauna ja jokaisessa mahdollisessa välissä ihania päiväunia sohvalla, sängyssä, lattialla, matolla ja ihanassa omassa mörskässä.

Sisko kävi täällä

Oooh, mikä ihana Ansa neito täällä kävikään. Rakastuin siihen aivan ensi vilkaisulla ja mitkä tuoksut se toi tullessaan. Menin vallan sekaisin. Halusin antaa sille paljon, paljon...paljon rakkautta ja lämpöä ja läheisyyttä. Ihmiset kielsivät minua monta monituista kertaa. Ei omalle siskolle saa osoittaa kuulemma tuolla lailla rakkautta. Äiskä sanoi taas, että pikkukoiralla on karannut mopo tassuista. En ymmärrä. Kyllä me kovasti myös reuhattiin ja painittiin ja oltiin hammaspainia ja kaikkea. Välillä kävin pussailemassa Ansan mukana tulleita ihmisiä (kasvattajapariskunta ja isäkoiran omistajaäiti). Pääasiassa kuitenkin keskityin Ansaan, tuohon unelmieni siskoon. Tässä pari otosta vierailusta.

Minä ja kuplamuovi

On se jännittävä asia tuo kuplamuovi. Siitä kuuluu hassunhauska ääni ja suussa kipristää, kun kuplat puhkeavat. Muovi tosin tarttuu hankalasti kitalakeen, mutta kyllä se ravistelemalla lähtee sieltä pois. Sitten uusi kierros samalla lailla, kunnes kuplat loppuvat. Sen jälkeen siirrytään omaan mörskään ja ollaan niin kuin mitään kuplamuovia ei olisi tässä maailmassa koskaan ollutkaan.

Ihania auringonsäteitä

Niitä näin tänään metsälenkillä äiskän kanssa. Ulkona oli minun elämäni yksi alhaisimmista lämpötiloista. Pakkasta oli kymmenen astetta. Onneksi minulla oli lämpöinen loimi päällä niin tarkenin ulkoilla. Oli ihanaa juoksennella metsässä vapaana ja tutkia jäisiä vesilätäköitä, joista on tullut alkutalven suosikkejani. Loppupäivä onkin mennyt lepäillessä ja syödessä. Ei ne mehut minullakaan loputtomiin kestä!

Parasta keskiviikossa...

...on käydä piiiitkä lenkki ja sen jälkeen mennä huoltamaan lihaksia saunaan!

Hmmm, nostaisinko vai enkö?

Olen tässä pohdiskellut, että olisiko se jalannoston aika ulkoilun aikana. Tähän asti olen hommat hoidellut kyykkymalliin, mutta eräänä aamuna herätessäni kokeilin miltä se tuntuisi nostaa jalkaa. Ja pojat, että nostinkin. Meinasin ihan kumolleen mennä, nostin sen niin terhakkaasti. En minä sitä sitten loppupäivänä sitten enää nostellutkaan. Ehkäpä huomenna uudestaan, sehän oli aivan positiivinen kokemus se.

Melkein talvi

Hieman jotain valkoista oli maassa. En oikein ymmärtänyt, mitä se oli. Toisaalta ei minua moinen jaksanut kauaa kiinnostaakkaan. Sitäpaitsi sitä ei enää seuraavana aamuna ollut. Tilalla sen sijaan oli jäinen asvaltti. Ei ollut kovin mukavaa liukastella siinä. Onneksi iltapäivällä jää oli sulanut sen verran, että viitsin lähteä äiskän seuraksi piiiitkälle kävelylenkille. Se oli kyllä mukavaista, varsinkin kun lenkin jälkeen oli ruokailun aika.

Miten ne heijastimet on aina hukassa?

Näin kysyy minulla äiskä. Iskä kertoi minulle, että se joka syksy arvuuttelee samaa. Pistiköhän se kostoksi iskän ostamaan minulle heijastinliivin. Nyt äiskä voi piilottautua minun viereen, koska minä nimittäin kimmellän pimeällä, kimmellän niin, että melkein sokeakin voisi varmasti minut havaita. En kyllä ole ihan varma, pidänkö moisesta kangaskappaleesta, mutta kerta äiskä ja iskä niin kovasti minua kehuvat, ei se voi täysin huono ratkaisu olla.

Tässäpä meikäpoika kimaltaa iltalenkillä

Murrosikäkö se ovella kolkuttaa

Voi, miten minä en jaksa, minua ei huvita, haen vähän sukkia, kenkiä, kaikkea minkä irti saan. Äiskä on sitä mieltä, että murrosikä on laskeutunut taloon. Enpä tiedä siitä, mutta minusta on kyllä hirmu hauska keppostella päivät pitkät. Saanpahan huomiota oikein olan takaa.

Kuukaudet vierii

Olen tänään 7kk vanha. Kävin maanantaina taasen sukuloimassa Keminmaassa. Pääsin leikkimään siskon ja äiti- ja isäkoirien kanssa. Siellä oli tosi kivaa, sain juosta ja ravata ja minua kehuttiin ja silitettiin ja pidettiin sylissä. Pääsin myös pussailemaan kyläpaikan ihmisiä.Tässä vielä kuva, kun valmistaudumme perhepotrettiin. Hieman vaatii valmistautumista, että kaikkien kuvakulmat ovat kohdillaan. Vaikka minä ja iskä kyllä ollaan ihan edustavia tässä.

Vasemmalta alkaen: Napoleon, Tauno ja Ansa

Pääsinkö taivaaseen?

Voihan metsäretki

Pääsin sunnuntaina maailman mahtavimmalle lenkille. Siellä oli mukana vanha kaverini Veeti. Sitten meillä oli kaksi neitoa mukana, Emma ja Aada. Vietiin tytöt metsään retkelle. Juostiin siellä vapaana ja välillä hihnassa, välillä toteltiin, välillä ei niinkään. Hienosti me siellä leikittiin. Veetin kanssa vähän juoksutettiin tyttöjä. Kohtasin lenkillä myös elämäni ensimmäistä kertaa hevosen. Sepäs oli kummallinen otus,  mutta sen kakka maistui hyvältä.

Uusia mattoja

tai vanhoja oikeastaan. Äiskä palautti osan vanhoista matoista, jotka on otettu pois toukokuussa, kun täällä valmistauduttiin minun saapumiseen. Oi mikä ihana karvamatto tulikaan olohuoneeseen takaisin. Yritin sitä merkata heti, mutta äiskä oli salamaakin nopeampi ja kutsui minut ulos. Olenkin nyt suurennuslasin alla, ettei matto saa suihkua päällensä. Onneksi yöt ovat hiljaisia ja pitkiä....

Koiraneuvo numero 1: Näin varmistan mukaan pääsyn

Lenkkeily uudelle tasolle

Mitä sitä tavallisen narun perässä lenkkeilemään. Minä sain kokeilla tänään juoksuvyötä. Tai äiskällä se vyö oli, mutta minä menin sen nokassa. Olipahan hihna. Se antoi hieman periksi, mutta en jaksanut sillä kovin paljoa vetää. Jolkuttelin sitten äiskän kanssa sopivaa tahtia. Oli kyllä aika hauskaa, mutta lopussa piti laittaa kävelyksi, kun ei sitä mopolla mahdottomia. Äiskä oli innoissaan uudesta lelusta. No ok, olin minäkin!

Match Show

Olin taas Match Showssa. Äiskän ja iskän mielestä olen tosi taitava. Nooh, olen kyllä itsenikin mielestä. En vain jaksa niin kauaa odotella, että minulla riittäisi kärsivällisyys ihan loppuun saakka. Tuloksena punainen nauha ja herkkutikku. Äiskäkin sai palkinnon, lakupötkön. Molemmat oltiin tosi tyytyväisiä lopputulokseen. Tässä vielä kuva meistä taitavista.

Lenkkeilijäksi kasvamassa

Alkuun, silloin ihan pikkiriikkisenä koirana,  minua ei ihan kamalasti lenkkeily kiinnostanut - varsinkaan hihnassa. Nyt isompana poikana olen alkanut lenkkeillä ihan reippaasti. Välillä tosin pitää saada nuuskuttaa pitkiäkin aikoja maassa, seinässä, aurausviitassa, liikennemerkissä tai muussa paikassa olevaa tosi mielenkiintoista haisua. Silloin tunnen hieman kiristystä hihnassa ja kuulen hiljaisena jotain käskyn tapaista. En kuitenkaan korviani lotkauta moisille pikku surinoille, en silloin, kun minulla on mielenkiintoisempaa tekemistä.
Juoksulenkitkin alkavat sujua melko mallikkaasti, vaikka maavarani on melko pieni. Kyllä minusta vielä juoksija tulee, uskokaa pois.

Minä PikkuHerra Napoleon 6kk

- painan 11,7 kiloa
- kaikki hampaat ovat vaihtuneet
- olen sisäsiisti
- saan iltavillikohtauksia
- mahdun edelleen mörskääni nukkumaan
- syön aikuisten koirien ruokaa

Noista hommista tietää, että olen jo iso poika, vaikka iltaisin tykkäänkin mennä äiskän kainaloon katsomaan telkkaria.

Tuholainen...

...se olen minä! Söin eilen äiskän korkokengän. Se oli minulle tosi, tosi vihainen. En oikein ymmärtänyt, mitä olinkaan tehnyt. Ei se minulle antanut huutia, kun homma oli jo ohi, kun se tuli kotiin. Äiskä joutui heittämään kengät roskiin. Minusta ne oli sille liian korkeat, joten päätin eliminoida ne pois. Ei sen jalat tykkää sellaisista.

Kävely eläinten oikeuksien puolesta

Äiskä vei minut ja Veeti-kaverin ja sen äiskän kävelemään monen, monen muun koiran kanssa eläinten oikeuksien puolesta. Aurinko helli kävelyä, joka oli pituudeltaan lähes kymmenen kilometriä. Melkoinen lenkki, olenhan kuitenkin melko pieni. Onneksi Veeti oli matkassa niin seurasin sitä innokkaasti koko lenkin. Kotona maistuikin uni ja vesi.

Parasta torstaissa...

...on saada auttaa pahvilaatikon aukaisussa.

Taistelun tiimellys...

...oli meillä lauantaina. Jäljellä oleva maitokulmahammas osoitti liikahduksen merkkejä, joten niin sitä leikittiin ja syötiin luita ja muita kovia herkkuja ja taas leikittiin. Hahaa, ja illan tullen hammas oli kuin olikin hävinnyt suustani. Ei tarvinnut lähteä lääkärin pakeille ja hammasrivistö saa kasvaa suorana - tai niin suorana kuin ranskanbulldogeilla voi.

Naapurustovahti

Voihan kulmahammas sentään

Minulla on uusi komea kulmahammas tullut alas esiin ja kasvanutkin hieman. Ongelma on vain se, että se vanhakin on vielä siinä. Tai jos ihan tarkkoja ollaan niin ei se minua edes haittaa, saanpahan syödä kovia nappuloita, leikkiä vetoleikkejä sydämeni kyllyydestä. Katsotaan miten hampaalle käy, kyllä se tämän taistelun vielä häviää!

Pellon virallinen pentunäyttely 10.9.2011

Tuomari: Marjatta Pylvänäinen-Suorsa
Luokka: Pennut 5-7kk
Ranskanbulldoggi Arvo a.k.a Napoleon: Ikäisekseen kookas, vahvaluustoinen, tasapainoinen uros. Hyvä neliömäinen pää. Isot korvat. Hyvät silmät. Hyvä ylälinja ja rungon syvyys. Tasapainoisesti kulmautuneet raajat. Hyvät, rullaavat liikkeet.

Noin hieno poika olen. Olin luokkani paras ja sain kunniapalkinnon ja lisäksi olin rotuni toiseksi paras uros. Kylläpä äiskä ja iskä ovat minusta ylpeitä.

Jaahas, mikäs täti se sieltä tulee minua katsomaan?

Jaa, nämä taitaa kaikki olla minun

Poikien pelihetki

Apumies Ari remontoi

Äiskä ja iskä remontoi makuuhuonetta. Minä olin apumies numero yksi! Minusta oli tosi mukavaa kantaa remonttihanskoja sekä lattian suojapaperia sekä teippiä ympäri taloa. Minä ajattelin, että niistä on tosi mukavaa jahdata teippiä. Tänään äiskä ompeli makkariin uudet verhot. Autoin siinäkin: jahtasin silityslaudalta roikkuvaa mittanauhaa ja menin makaamaan verhon päälle, kun sitä silitettiin. Oi, miten taitava apumies olenkaan.

Match Showssa harjoittelemassa oikeaa näyttelyä varten

Näyttelyharjoituksia

Minulla on 10.9 ensimmäinen ihka oikea näyttely. Toden totta, saapa nähdä miten siinäkin käy. Äiskä harjoituttaa minua näyttelyhihan kanssa ja käskee seisoa. Ja minä poika teen mitä käsketään. Toivottavasti tuomari antaa lisäpisteitä siitä, kun seison käskystä niin töppöhäntäni alkaa hurjan vispauksen. Olen niin innoissani.

Voihan villitys

Olen tullut ihan villiksi. Kun vaakan viisari on mennyt yhdeksän kohdalle, olen saanut jostain suuren määrän energiaa. En millään malttaisi pysyä omalla pihalla, saati totella käskyjä. Kaikista parasta minusta on juosta naapuriin jahtaamaan pihamaalla käyskenteleviä kissoja. Naapurin täti on sanonut, että jos kosken sen kukkiin niin sitten se on tosi vihainen. En ole vielä uskaltanut kokeilla, mutta ehkä sekin päivä tulee.

Parasta torstaissa...

... on yllättää äiskä ja nukkua sohvalla itse tekemässä pesässä.

Maanantaielbaaja

Saunakoira

Minä olen se. Yhtenä iltana halusin mennä katsomaan, mihin se iskä oikein menee. Siellä oli tosi lämmin ja melko mukavaa, mutta samalla aika jännittävää. Halusin mennä iskän seuraksi korkealle istumaan. Iskähän minut sinne nosti. Oooo, miten lämmintä olikaan. Minä makoilin lauteella ja nautiskelin ihanasta lämmöstä. Kylläpä minulle vesi maistui sen jälkeen. Olen ensivierailun jälkeen käynyt siellä uudestaankin. Voi, mikä ihana huone se onkaan. Voittaa kyllä vesisateisen ja märän ulkoilman milloin tahansa. Sitä mieltä minä olen.

Napoleon=Ossi Väänänen

Kuvaa ei tästä hienoudesta ole äiskä saanut, mutta hammasrivistöni tai pikemminkin sen puute muistuttaa kuulemma kovasti jotain jääkiekkoilijaa. Minäpä en sellaisia pelaajia tiedäkään. Mitäpä siitä, hampaat tippuu, mutta varmasti maailman komeimmat kasvaa tilalle. Äiskä toivoo, että ne olisi suorat niin kuin pentuhampaat. Enpä tiedä, mitä sieltä on tulossa, toivottavasti jotain, koska nyt on vaikea jyrsiä mitään.

Väsynyttä pikkukoiraa tarjolla

Kävin Veeti kaverin kanssa metsälenkillä. Tunnin reippailu metsässä irrottaa kaikki mehut pikkuisesta koirasta. Yritin kovasti seurata Veetin tekemisiä, kun se on kuitenkin minua vanhempi ja varmasti viisaampi. Se meni niin hienosta vaaran rinnettä alas siksakkia ja lujaa juosten. Minä halusin tehdä perässä, mutta ei näillä töppöjaloilla ihan samanlaista vauhdin hurmaa saanut. Sitäpaitsi unohdin siksakata ja menin suoraan alas niin eihän siinä pysynyt kukaan pystyssä. Tulin sitten kuperkeikkoja viimeiset metrit. Mutta olihan meillä taas niin mukavaa. Veeti kävi myös juoksemassa mutalammikossa. Ehkä minäkin ensi kerralla.

Parasta keskiviikossa...

...on nukkua päiväunet rauhassa.

Tiedän, että olen isompi, koska

- minulla on tippunut hampaita suusta
- en mahdu enää aidan raosta naapurin pihalle
- pää ei mahdu sohvan alle
- täytän nukkumismörskääni yhä enemmän
- syön enemmän kuin koskaan
- painan yli seitsemän kiloa

Peli-ilta

Äiskä ja iskä ja niiden pari kaveria sai idean pitää peli-ilta. Minä pääsin mukaan, koska siellä paikassa asuu Manu koira, jonka kanssa voisin leikkiä. Alkuun minua kyllä kovasti pelotti, kun se Manu tuli niin kovalla vauhdilla minua kohti. Kerran sen tassu osui poskeeni, kun se juoksi kohti. Minä poika kiljuin kovasti ja pääsin äiskän syliin. Alkuinnostuksen laannuttua jahtasin Manua ja sitten se jahtasi minua. Voi pojat, kun se oli hauskaa.
Loppuillasta joimme yhtä aikaa samasta vesikupista sekä hieman painimme. Tämä on sitä ystävyyttä. Seuraavan päivän olenkin nukkunut omassa kopassani eli mörskässä.

En minä näitä syö, minä vain lepuutan päätä...

LomaLomaLoma

Voi ihme, mitä kaikkea olenkaan tehnyt ja nähnyt pikkulomallani. Ensin oli sitä nelijalkaista perhettä sitten illalla oltiin jossain hotellissa. Siellä minua odotti ihana herkkusäkki, siellä oli pihvitikkuja, dentastixejä, kakkapusseja ja kaikki oli pakattu ihanaan rapisevaan pussiin.
Sitten olen tullut Suomen Turkuun ja täällä on uusia ihmisiä, joidan luona olen ollut yötä. Olen nukkunut kiltisti omassa mörskässä, vaikka äiskä ja iskä nukkuu vieressä patjoilla. Välillä käyn niiden välissä lepäämässä, mutta pääasiassa nukun omassa rauhassa. Kyllä loma on sitten mukavaa aikaa.

Ranskanbulldoggien kokoontumisajot

Kesälomareissun ensimmäinen pysähdys oli iskän ja äiskän ja siskon sekä parin rottweilerin luona. Voi miten mukava pysähdys se olikaan... ja väsyttävä. Nukuin suuren osan loppumatkasta.

Veeti Valloittaja ja minä

Me mahdutaan vielä samaan hiekkakuoppaan

Voi mikä nautinto...

...on äiskän kesäloma. Sehän tarkoittaa sitä, että minä saan olla ulkona aamusta iltaan. Olen auttaut kukkapenkin teossa sekä terassikalusteiden kasaamisessa. Äiskä kyllä kieltää varsinkin kukkapenkkiasioissa, mutta minusta on tosi tärkeää maistaa minkälaisia kukkia missäkin penkissä kasvaa. Se ei kyllä joskus ymmärrä meitä pikkukoiria ollenkaan.

Uusi koiratuttavuus

Kävin tapaamassa uutta koirakaveria. Sen nimi on Manu. Se on minua paljon isompi, ruskea ja sillä on huiskuva häntä. Se oli vähemmän karvainen kuin toinen kaverini Veeti. Molempien kanssa on kyllä tosi mukavaa leikkiä. Minusta on hauskaa vaania niitä ja sitten ottaa suuri loikka kohti. Jos ne lähtevät jahtaamaan minua niin juoksen karkuun ja kellahdan selälleni. Sillä ne monesti perääntyvät.
Tänään leikkihetki oli hieman hankala, koska taivaalta satoi vettä ja minä olen hieman sokerinen niin pysyttelin terassin katoksen alla piilossa.

Parasta sunnuntaissa...

...on ottaa päiväunet ikkunalaudalla.

Heinäkuun helle...

Tämä heinäkuu alkaa helteisenä. Onneksi olen pari päivää päässyt helteeseen totuttelemaan. Hieman on mennyt maha sekaisin, mutta muutoin vauhtia ja tilanteita riittää. Olen myös löytänyt hienon, hienon viilennyskeinon. Meillä on pihalla suuri hiekkamaa, jossa on ennen minua ja ennen äiskää ja iskää ollut kasvimaa, joka nyt on peitetty. Minäpoika kaivoin sitä hiekkamaata onnellisena, kunnes siinä oli kuoppa. Sitten pikku vauhdit ja selälleen kuoppaan piehtaroimaan ja toistetaan tätä niin kyllä viilenee. Suosittelen!

Kv-näyttelyssä rovaniemellä...

...en ollutkaan minä, sillä pitävät minua vielä vauvana moisiin touhuihin. Iskäkoira sen sijaan oli. Se kävi minun siskon kanssa kylässä. Voi, miten meillä oli kivaa. Sain reuhata siskon kanssa oikein olan takaa. Me oltiin sen kanssa mm. vetoleikkejä.
Näyttelyn innostamana, äiskä yritti saada minua kulkemaan näyttelyhihnassa ja seisomaan. Enpä oikein moisesta innostunut. Seisoa voin jos suklaa on tarpeeksi lähellä nenää, mutta hihna on ihan tyhmä. Onkohan alla olevassa kuvassa tuleva näyttelymenestyjä? :)

Apumies numero 1

Se olen minä. Iskä harvensi pihan rajoilla olevia puita ja muita puskia. Minä olin oivallinen apuri. Kannoin onnellisena isoja oksia pihalle ja sitten sieltä pois. Voi, miten mukavaa se olikaan. Välillä iskällä meinasi mennä hermo, koska en olisi halunnut luopua oksista ensinkään. No, en kai minä omista leikkikaluista halua luopua.
Tänään on kuulemma juhannus. En tiedä vielä mikä se on, mutta jos se tietää jotain herkkuja niin olkoon sitten.

Kävin kannustamassa maratoonareita.

Napoleonin ensimmäinen hyttyskesä...

...tai kesä ylipäätänsä. Otsaan on noussut komeita pahkuroita sääskien jäljiltä, onpa niitä muutama peräpeilissäkin. Ne eivät kuitenkaan meikäpoikaa paljoakaan hidasta, hieman kutittavat vain. Muutoin vauhtia ja joskus vaarallisia tilanteitakin on ihan normaaliin tahtiin. Äiskä laittaa niihin joskus rasvaa, se on ihan mukavaa, mutta enpä tiedä onko siitä varsinaista apua pahkuroihin. Antaa sen kuitenkin touhottaa.

Metsäretkellä

Minusta tulee isona...

...ainakin geokoira. Äiskä ja iskä päättivät helluntain kunniaksi lähteä etsimään tämän kesän ensimmäistä geokätköä. Ne kertoivat minulle Iines-koirasta, joka oli ollut kova tyttö kätköilemään. Minä kuulemma saisin seurata sen jalanjälkiä ja niin sitä mentiin. Oli kyllä mukavaa juoksennella metsässä ja käydä joessa kahlaamassa, kun nuo möyrivät mättäitä ja koloja tonkien ja jotain ihme rasioita etsien.

Blogille tunnustus

"You are beautiful-tunnustus on tarkoitettu kaikille blogistanian näteille blogikirjoittajille :) Tunnustuksen saaja haastetaan julkaisemaan 3-5 ennen julkaisematonta kuvaa omasta elämästään (oman kameran kätköistä) pienten selitysten kera ja jakamaan tunnustus eteenpäin kolmelle (3) muulle!"

Tämä saapui osoitteesta http://pikku2nen.vuodatus.net/  Kiitos kaunis ja tässäpä sitten kuvia:

Tässäpä aivan minikokoinen Herra Napoleon, joka on vielä autuaan tietämätön tulevista seikkailuista. Korvatkin ovat vielä aivan pikkiriikkiset.

Jos sinua katsoo tällainen pieni koiruli niin voitko sanoa, ettet halua sitä? No minä en ainakaan. Kuolettavan suloinen pikkuherra ja nuo korvat!

Tässä vielä arkistojen kätköistä kuva minikokoisesta Iines- koirasta. Eipä ollut  tätäkään koolla pilattu pentuna. Onneksi ego oli jo tässä vaiheessa moninkertainen fyysiseen kokoon nähden.

Itse jaan tämän tunnustuksen/haasteen  eteenpäin seuraaville blogeille:

1. http://fantasycraft.dyndns.org/niitti/  (tatuointeja sekä eläinjuttuja)

2. http://taunoilua.blogspot.com/ (Napoleonin iskän blogi)

3. http://honeyfox.vuodatus.net/ (Länsigöötanmaanpystykorva Nelli kertoo)

Kesäpoika nautiskelee

Kohtasin lapsen

Sehän oli varsin jännittävä otus. Pieni ja kova leikkimään. Kaiken lisäksi se leikki minun kanssa. Olisin halunnut maistaa sitä nenästä, mutta en saanut. Sain sen sijaan lipaista sitä kädestä. Aika merkillistä se kyllä oli, mutta onneksi osaan leikkiä. Lupasin, että se kyllä saa tulla uudestaankin.

Illalla pääsin myös kaupungille kävelemään. Enpäs olekaan ennen ollut sellaisessa ympäristössä. Kaikenlaisia haisuja ja paljon ihmisiä. Kauhean moni halusi silittää minua ja minä poikahan vain nautin huomiosta. Oli se myös hieman jännittävää, kun siellä oli niin paljon kaikkia ääniä. Onneksi pääsin pian kotiin syömään ja nukkumaan.

Napoleonin iltahuvi

Yksi sana ylitse muiden..

on EI. Sitä kuulen satoja kertoja päivässä, uudestaan ja uudestaan. En saa purra ihmisiä, en johtoja, en huonekaluja, en kenkiä, en mitään. Kaikki jännittävä on kielletty. Nuo keksivät minulle kyllä ihan hienosti korvaavaa puuhaa, että saan purkaa loputonta energiaani johonkin. Ai niin, kävin n. 600 metrin lenkillä hihnassa. Minua kehuttiin tosi kovasti, joten se taisi mennä hyvin.

Erikoista hommaa

Tämä uusi koti on tosi kiva. Saan rajatonta rakkautta ja huomiota ympäri vuorokauden. Olen keskipiste, jee! Äiskä ja iskä ovat varsin kummallisia otuksia, sillä ne toistelevat kummallisia sanoja koko ajan. Olen todennut, että parasta laittaa takapuoli maahan ja katsoa niitä silmiin. Silloin ne yleensä hihkuvat riemusta, olen tehnyt siis jotain hienosti. Samapa tuo pääasia on, että saan kaikesta vaivasta maitosuklaanapin. Herrkullista ja sitten päiväunille.

Parasta maanantaissa...

...on piehtaroida pihkassa.

Uusi koti

Olen saapunut uuteen kotiin. Matka  meni unten mailla, joten siitä en osaa paljoakaan kertoa. Uusi koti on ollut ihan mukava, välillä olen eksynyt eri huoneeseen, missä äiskä ja iskä ovat ja silloin on tullut hätä. Muutoin olen leikkinyt kovasti, tehnyt tarpeeni pääasiassa pihalle ja nukkunut, makoisasti. Olen myös syönyt. Ihan mukavasti siis on suuri taival alkanut.

Lähetin tuleville vanhemmille tällaisen kuvan 6 viikkoisena, jotta tietävät mitä odottaa. Osaan seisoa näin hienosti!

Napoleonin äitiä jännittää...

...osaako se enää vauvakoiraa hoitaakaan. Uudessa kodissa pikkukoiraa odottaa, uusi panta, pikkiriikkinen puruluu, ruokakupit, iso kasa sanomalehtiä, suojatut pistorasiat, mutta ehkä kaikista eniten täällä odottaa kaksi suuren suurta syliä täynnä rakkautta. Voi lauantai tule jo pian.

Suuri päivä

Eläinlääkäri on tänään todennut minut terveeksi, reippaaksi ja uteliaaksi palleroksi. Saan siis viikon päästä muuttaa uuteen kotiin. Sirunkin sain.

Tässä sitä ollaan tulevan iskän sylissä.

Lisää kuvateksti

Kolme viikkoa muuttoon

Kolme viikkoa aikaa kunnes muutan uuteen kotiin. Siellä on tuleva lauma kuulemma jo aivan täpinöissään minua odottamassa. Ovat katselleet valokuviani, joissa kaikissa olen äitikoiran kimpussa (yleensä hampailla). Tuleva äiskä on miettinyt jo mihin se piilottaa kaikki kengät ennen tuloani.
Minulla on muuten korvat jo nousseet pystyyn, jee.

Pikkukoiran parasta huvia...

...on äitikoiran jyrsiminen ja järsiminen ja kaikenlainen haukkailu.

Ensimmäinen matolääke annettu

Hyi, se oli pahaa. En pitänyt siitä ensinkään. Toivottavasti sitä ei ihan heti saa lisää. Sain myös ensimmäistä kertaa maistaa kiinteää ruokaa - mielenkiintoista. Tästähän avautuu ihan uusi maailma vielä, kunhan totun moiseen sapuskaan. Onneksi äitikoiran tissi on vielä lähellä, koska sieltä saa tuttua ja turvallista apetta pikkumahan täytteeksi. Täytän muuten lauantaina 4- viikkoa. Olen jo iso poika!

Pikkuherra Napoleon

Tässä minä olen, pulleroisena äitin ja sisarusten kanssa kasvamassa. Minua käytiin torstaina katsomassa ja en paljoa muista, mutta nainen käski minun olla terhakkana, että kasvan heidän lauman jäsenekseen hienosti, ettei kukaan muu minua ota. Saapa nähdä tottelenko, en ole vielä varma.