Not so winter edition

Parasta pakkaspäivässä...

...on nukkua sohvalla villahuovan alla.

Possunnahkarullan kosto

Minä nimittäin söin ja huonosti meinasi käydä. Äiskä ja iskä ovat kuulemma jo Iines- koiran kohdalla huomanneet, että ranskalaisen bulldogin makunystyrät saavat liikaa vauhtia solmuluista, possunkorvista etc. Vahingosta viisastuneena, sain ihan vauvana elämäni, todennäköisesti ainoan solmuluun, possunkorvia en saane koskaan. Minulla on vauvasta saakka ollut nahkapuristeluita, suoria sellaisia ja olen saanut niitä jyrsiä valvonnan alla. Enkä muuten ole koskaan saanut moista syödä loppuun saakka, sillä siinä piilee niin suuri tukehtumisen vaara, ettei minulle sellaista anneta.

Eilenpä sain kuitenkin suuresta nahkaluusta vetaistua riekaleen, suurehkon sellaisen ja nielaistua sen melkein kokonaan. Pannahinen jäi kuitenkin kurkkuun kiinni ja minä sitä pois kakomaan. Ei se mihinkään liikkunut. Iskä tuli hätiin ja yritti sitä kaivaa kurkusta. Se sai otteen palasta, mutta se luiskahti kuitenkin ulottumattomiin. Minä taas puristin leukani yhteen, ettei iskä saisi vietyä herkkuani ja vielä suusta asti. Ei tullut suikale, mutta sitäkin enemmän oksensin valkoista vaahtoa. Hetken siinä yhdessä taisteltuamme, suikale luiskahti masun pohjalle ja henki kulki taas normaalisti ja iskänkin hengitys sai tasaantua. Olipa siinä pikkukoiralle ja laumalle melko jännittävät iltapuhteet. Luut menivät vaihtoon ja nyt testissä vielä erilainen rulla. Ja sitä syödään entistä valppaamman silmän vahtiessa.

Outoja uutuuksia

Viime viikolla sattui kummallinen homma. Illalla alkoi nukkuma-aika lähestyä ja mitä kummaa tapahtui, kun olin menossa makuuhuoneeseen tapani mukaan nukkumaan. Nenäni edestä laitettiin ovi kiinni. Siis OVI meni nenäni edestä kiinni. Hetken aikaa siinä ovea haistelin ja totesin, että parempi mennä olohuoneeseen omaan pehmeään mörskään kuin odotella oven avautumista. Aamulla olin hieman loukkaantunut äiskälle ja iskälle moisesta tempauksesta, mutta nyt olen jo tottunut tähän hommaan. Tänä aamuna oli kyllä parasta, kun pääsin aamuhetkelle sänkyyn. Vapaa- aamuina tällainen kuulemma onnistuu, mutta minun koko yön kestävät yritykset nukkua sängyssä eivät vain toimi. No, onneksi nuo ei hoksaakaan, missä nukun ollessani yksin kotona...

Hmmm, pakkanen

Enpä tiedä, onko talvi kuitenkaan suosikkivuodenaikani. On ihanaa juosta pehmeässä, juuri sataneessa lumessa ja kapeissa lumisokkeloissa. Ja kaikista parasta oli pari iltaa sitten, kun pääsin jahtaamaan jänistä. Juoksin sen perässä niin, että kuola vain suupielistä valui. Tällä kertaa jänispaisti pääsi juoksemaan karkuun, mutta kyllä minä sen vielä nappaan. Pakkanen tuppaa palelluttamaan vasemman takatassuni. Sitä minä aina nostelen ilmaan josko se saisi lämmintä. On minut kyllä tutustutettu talvisukkiin, mutta säännöllisesti en ole niitä joutunut käyttämään. Ensi viikoksi luvattiin todellista kylmyyttä, joten ehkäpä silloin ulkoilen sukkieni kanssa.

Parasta keskiviikossa...

...on päästä äiskän kanssa juoksulenkille!

Uusia mattoja

Iskä siivosi, joulukuusi lähti pois, mutta mikä ihanuus: kaksi uutta mattoa tuli sisään. Ihania isoja karvaisin villamattoja. Voi, miten olenkaan niissä piehtaroinut ja makoillut ja nautiskellut. En ole niitä viitsinyt merkata, kun kerta äiskä tykkää niistä niin kovin. Sitä paitsi kivempi niissä on pyöriä, kun ne eivät ole merkattuja. Uskoisin ainakin näin!