Hyvää uutta vuotta!

Olen jo käynyt iltalenkillä. Uudenvuodenaattona se on yleensä ohjelmassa normaalia aiemmin. Ihan vain rakettien paukkeen takia. En ole paukkuarka koira, mutta minusta ei kuulemma sellasita halutakaan. Käyn siis hyvissä ajoin iltapissalla ja sitten ollaan erilaisilla kokoonpanoilla kotosalla. Ikkunasta olen joskus raketteja katsonut, mutta eivät ne minua hirveästi kiinnosta. 

Lajitovereissani on kuitenkin paljon paukkuarkoja koiria, joille tämä päivä on vuoden hirvein. Olkaa siis kilttejä ja ampukaa raketit vain sallituilla alueilla ja sallittuna aikana. 

Paljon paljon paketteja!

Sain paljon kaikkea tavaroita, jotka oli kääritty ihanaan, rapisevaan paperiin. Minusta oli hauskaa repiä paperia pieniksi paloiksi ympäri taloa ja katsoa, mitä kaikkea sen sisältä paljastuu. Sain ainakin mustan lehmän, joka mukavasti vinkuu, kun sitä puristaa. Sitten sain frisbeen, jonka perässä voin kesällä juoksennella. Ja sitten sain kaikenlaisia herkkuja. Niistä suurin osa on tosin piilotettu kaappiin. Kuulemma myöhempää käyttöä varten. Voisin ihan hyvin aukoa tuollaisia paketteja vaikka joka päivä. Se olisi kivaa.

Joulu tulee

En kyllä ymmärrä siitä paljoakaan. Paitsi, että minulle tuli varastosta joulusukka. Se suussa tepastelen menemään ylpeänä. Niin ja sitten sain maistaa kummallista keksiä, joka oli kyllä tosi hyvä. Sellainen ruskea ja rapea. Sellaista olisin voinut syödä enemmänkin. Ihmetystä alkuviikkoon toi kova pakkanen. Niin kova, että piti ihan haalariin sonnustautua. Naamakin huurtui viiksikarvoja myöten. Onneksi pääsi sisälle lämpimään nopeasti.

Pikkukoira laitumella

Lumi on tullut. Ihana, valkoinen, hieman kylmä, mutta mikä ihana juoksualusta. Olen kuin pieni kili loikkiessani lumessa sydämeni kyllyydestä. Virtaa on kuin pienessä petäjässä. Voisin olla päivät ulkona loikkimassa. Tietysti niin, että joku ihminen olisi seuralaisena. Kuka hullu sitä nyt yksin. Pakkaset eivät ole vielä tulleet, että ihan saa ilman vaatteitakin hulmuta menemään. Parasta juuri nyt!

Harmillisia väärinkäsityksiä

Nykyajan trendi tuntuu olevan kommentoida tuntemattomien ihmisten tai eläinten olemassaoloa tai ulkoista habitusta, muka tietäen mistä on kysymys. Olemme Napoleonin kanssa pari kertaa nyt saaneet kuulla kommentteja ihmisiltä, jotka tuntuvat tietävän parhaiten kuinka tämä maailma pyörii. 

Yksi oli sitä mieltä, että minulla on laiton koira, koska sen häntä on typistetty ja sillä on kuristuspanta. Häntä ei siis kiinnostanut keskustella aiheesta, totesi vain asian olevan näin ja jatkoi matkaa. Harmillista, että nykyään on lupa sanoa, mitä sylki suuhun tuo ajattelematta sen enempää mitään. Onneksi itse on sen verran täysissä sielun ja ruumiin voimissa, että vielä erotan oikean ja väärän. Ja Napoleonkin erottaa, ainakin joskus. Onhan se tappajakin. Kuulemma. 

Väärä hälytys

Ei täällä mikään talvi vielä olekaan. Melkein kymmenen astetta lämmintä. Lokakuun lopussa. Kummallista. Ei se minua haittaa. Saan leuhottaa menemään ilman vaatteita, eikä ole kylmä. Aika hyvä siis. Olen nautiskellut lämpimästä loppusyksystä lenkkeilemällä. Olen saanut lenkkien vastapainoksi myös hierontaa. Se jos mikä on ollut mukavaa.

Pakkaset saapuivat

Hrr, miten kylmiä aamuja. Nurmikko on jäässä ja tassuja paleltaa. Onneksi päivällä paistaa vielä aurinko niin silloin ei ole niin kylmä. Kohta varmaan pitää taas pitää tossuja ja takkia. Sisällä on lämmin. Teen pesän peiton keskelle ja lämmittelen.

Lampaita jahtaamassa

Täällä on saari. Saari johon herra lammasfarmari tuo kesäksi lampaansa laiduntamaan. Se on ihan lähellä keskustaa. Kävin siellä lenkillä katselemassa löytyisikö niitä mistään. En nähnyt, enkä kuullut koko laumaa. Mietin jo hetken onko tarina edes totta. Sitten näin lampaankakkaa. Kyllä niitä täytyy siellä olla, mutta eivät ne uskaltautuneet minulle esittäytyä. Ehkä ne pelkäävät minua. Olenhan suuri peto.

Rovaniemipäivä

Eilen oli ihana lämmin syyspäivä. Voisi melkein sanoa kesäpäivä, koska oli niin kovin kuuma pikkukoiralle. Vesipullon kanssa piti lenkkeillä, että saa pitää juomataukoja. Oli niin kuuma. Istuin nurmikolla ja kuuntelin musiikkiesitystä. Annoin auringon lämmittää naamaani ja vain nautiskelin. Seuraavassa paikassa makoilin maassa ja katsoin, kun ihmiset maalasivat jotain maalauksia. En olisi ollenkaan halunnut lähteä kotiin. Olenkin taidenautiskelija.

Kesälomahommia

Olen ollut kesälomalla ja siksi blogissakin ollut hiljaisempaa. Olen päässyt nautiskelemaan auringosta ja leppoisasta oleilusta. Sääsketkään eivät juuri ole minua kiusanneet. Vapaaherran elämä on ollut varsin mukavaa. Olen heräillytkin miten sattuu. Ensi viikolla alkaa kuulemma arki. Mitä ihmettä se sitten pitää sisällään? Osaan arvata, että minulle aivan liian aikaisia aamuherätyksiä. Onnea on se, että niiden jälkeen on vuorossa aamupäiväunet, jotka saan ottaa rauhassa, koska työläiset ovat töissä. Niitä minä odotan. 

Kesä on silloin, kun aurinko pilkistää

Eilen oli kesä. Aamulla, hetken. Nurmikko oli märkää, mutta aurinko paistoi. Se tarkoittaa minulle vain yhtä asiaa - piehtarointia. Siellä minä piehtaroin, onnellisena, märässä nurmikossa. Voi, että se oli mukavaa. Mikä nautinto. Paras hetki kesässä. Kokeilkaa vaikka itse.

Viikonloppu levätessä

Nyt olen ottanut viikonlopun lepäämisen kannalta. Olen nukkunut äiskän vieressä sängyssä, sen sylissä sohvalla, sen mahan päällä sohvalla ja sen kainalossa. Se tukee hyvin minua niin saan optimaalisen rennon asennon, jotta voin rauhassa kuorsata. Eikä silloin tarvi vahtia. Äiskä vahtii. Toivottavasti.

Oma koti

Minusta on tullut iso poika ja olen muuttanut omaan kotiin. Tai minulla on sellainen punainen kuljetuskoppa, josta on tullut yksi suosikkipaikoistani. Sinne on mukava mennä nuokkumaan tai vain olemaan. Seinät tukevat hyvin pikkukoiraa päiväunien aikana. Joskus roikotan päätä oven ulkopuolella, mutta pääasiassa viihdyn siellä sisällä. Se on minun oma koti. 

Uimamaisteri Napoleon

En ole mikään varsinainen vesipeto ollut koskaan. Kahlailen kyllä lämpimällä säällä mielelläni ja nappailen keppejä, kunhan ne eivät ole liian syvällä. 

Tämä kesä on ollut niin kylmä, että olen käynyt kahlailemassa vain pari kertaa. Jälkimmäinen olikin melkoinen reissu. Minulle heitetty keppi oli niin kiinnostava, mutta niin syvällä. Olin kuitenkin niin innoissani kepistä, että päätin sen napata. Se vaati minulta paria uintivetoa ja kylläpä olikin jännittävää. Taisi omistajaa jännittää enemmän, kun pelkäsi minun uppoavan sen siliän tien. Höh, kai minä nyt uida osaan.

Sääsket ovat tulleet

Ei tarvinnut olla kuin yksi lämmin päivä ja ne tulivat sankoin joukoin. Olen niin herkullinen, että sääsket ja mäkäräiset ovat kimpussani aina ulkona ollessani. Ei minulla vielä mahdottoman suuria ongelmia ole ollut, mutta inhottavasti ne paukamat kutisevat. Punkeilta sen sijaan olen toistaiseksi välttynyt ja se kai on kuitenkin näistä vitsauksista pahin. Pitää juosta sen verran kovempaa, etteivät inisjät saa minua kiinni.

Juhannus

Minun lempikesä, paitsi liikaa sadetta. Viileää on riittänyt, kiva ulkoilla. Nyt on juhannus. Olen ensimmäistä kertaa ihan vapaalla juhannuksena. Yleensä olen patsastellut näyttelykehässä, kun kotikaupungissani on iso kansainvälinen näyttely. Nyt minä vaan lepäilen ja lenkkeilen. Tänä aamuna nautimme lohibrunssin, äiskän kanssa. Sen lohi oli suolattua, minun ihan raakaa. Suurinta herkkuani. Nyt kelpaakin köllötellä mahan vieressä - kummankin. Hauskaa juhannusta!

Silmätulehdus

Eipä ole minulla sellaistakaan ollut ennen. Eläinlääkäri totesi, että tänä keväänä erityisesti koirat ovat kärsineet kovin katupölystä. Nyt sitten silmään laitetaan tippoja 4-6 kertaa vuorokaudessa. Lääkäri totesti vain, että tippojen antoon optimaaliset silmät. Siis pullosilmäksi haukkui. Ei se ihan kauhean mukavaa ole, että silmään tiputetaan jääkaappikylmää ainetta. Onneksi ei ole montaa päivää enää. Niin ja saahan siitä aina herkun. Kannattavaa siis.

Kahden pysähdyksen taktiikka

Eilen oli hurja ilma. Vettä tuli kaatamalla lähes koko päivän. Eipä tehnyt mieli ulkoilla. Kävinkin vain kahdesti ulkona ja se oli kyllä ihan riittävästi. Loppuajan loikoilin mm. sohvalla, viltin alla. En ole sateisen ilman ystävä. On inhottavaa, kun vettä roiskuu mahaan ja kainaloihin ja korviin sataa, turkki kastuu. Inhottavaa. Onneksi tämä päivä näyttää jo paremmalta. Kadutkin olivat kuivuneet yön jäljiltä.

Ihmetystä kerrakseen

Pääsin lenkille kaupungille. Yhtäkkiä huomasin lenkkipolkuni muuttuneen joeksi. Tie oli poikki ja kaikenlaista rojua oli ajautunut rannalle. Löysin hienoja tukkeja ja muita isoja oksia, joita tuhosin onnellisena. Aika kylmää se vesi oli, mutta hain sieltä silti kaikenlaisia karahkoja itselleni aarteeksi. Hirmuinen virta tuntui joessa olevan myös. Se olisi kyllä minut napannut jos olisin mennyt liian syvälle.

Porokestit

Voi, mikä herkkuaamiainen. Minua odotti kimpale poroa. Iso luu, jossa paljon lihaa kiinni. Kaiken herkun lisäksi siinä oli vielä ydinluu, jonka sisällä oli suurinta herkkua, mitä pikkukoira voi toivoa. Voiko vapaapäivän aamua paremmin aloittaa. Minusta tuntuu, että ehkä ei. Mukava päästä sitten aamupäiväunille mahan kanssa köllimään.

Yökylässä

Olin yökylässä mummolassa. Siellä oli heiman kummallista. Makuuhuoneeseen oli ilmaantunut härkä, joka istui keskellä huonetta. Sitä minun piti vahtia ja pöhistä. Se ei liikkunut mihinkään, vaikka nostin karvatkin pystyyn. Ei se pelännyt minua. Kyllä minä sitten hoksasin, että se härkä söi pyykkejä, mutta minusta se oli vahtimisen arvoinen juttu. Olinpa kyllä väsynyt seuraavana päivänä, kun pääsin taas kotiin. Täällä oli paljon vähemmän vahdittavaa.

Hyväntekijänä

Olin sunnuntaina hyväntekeväisyyskävelyllä. Lemmikkiliike Jälki järjesti kävelyn, joka keräsi ruokalahjoituksen Rovaniemen eläinsuojeluyhditykselle. Meitä oli siellä yli 60 karvajalkaa ja jokainen osallistuva koira lahjoitti kilon. 

Mikäpä se osallistuessa, kun sain raitista ulkoilmaa ja lenkin jälkeen vielä hyvää ja raikasta vettä. Mukavahan se oli päästä katsomaan muita koiriakin pitkästä aikaa. Osasin käyttäytyä hienosti, enkä juuri muista koirista piitannut. Olin enemmän kiinnostunut ihmisistä, jotka rapsuttelivat minua.

Hieno kohtaaminen

Aamulla kuljin aamulenkillä koulun ohi. Sen pihan laidalla seisoi poika, joka oli juuri sitä ikäluokkaa, kun monet pojat muuttuvat pikku raggareiksi. Tämä poikapa olikin toista maata. Kohteliaasti hän kysyi saisiko minua silittää. Äiskä lupasi ja poikaha rapsutteli ja silitteli ja jutteli minulle. Sen lisäksi hän kyseli kovasti äiskältä minusta ja mitä tykkään tehdä ja touhuta. Hän myös kertoi, että heillä on kotona iso sekarotuinen koira, joka odottaa kesää innolla. Lopuksi hän kiitti rapsutusluvasta ja sanoi heipat. Siinä oli kyllä hyvinkasvatettu lapsi. Mahtavaa.

4-vuotias pojanpallero

Minulla oli eilen syntymäpäivä. Täytin neljä vuotta. Olin päivän kunniaksi vilkas ja kovapäinen. Äiskä sanoi, että kuin taantuma pentukoiraksi. Höh, olen ikinuori. Eikös koira ole juuri sen ikäinen kuin haluaa? Synttäriherkuksi oli lohta. Suosikkiruokaani. Varsinaisia lahjoja en vielä saanut, mutta olen kuullut huhua niiden olemassaolosta. Saapa nähdä mitä ja milloin.

Tässä minä olen, neljävuotiaana, päiväunilla. Rennot unet takaavat energisen valveillaolon.

Antibioottishampoo

Kaikkea sitä. Piti käydä eläilääkärissä, kun tassut tulivat kuitenkin kipeiksi ja muitakin iho-oireita alkoi ilmaantua. Sain tassuihin antibioottishampoota, jolla pitää kahdesti viikossa pestä. Lisäksi sain naamaryppyjen puhdistukseen antinioottiliinoja. Ei ole kuulkaa helppoa olla ryppyinen ja töppöjalkainen pikkukoira. Vaikka aika helppoa onkin ja mikäs tässä ollessa, kun ihmiset hoitaa ja pesee. Ei tarvitse itse vaivautua.

Johan on markkinat

Kävin perjantaina iltakävelyllä kaupungilla. Tai niin luulin. Menemme monesti joen rantaa pitkin ja niin nytkin, mutta mikään ei ollut niin kuin ennen. Ranta oli täynnä kummallisia otuksia, jotka vain tuijottivat minua. Ne eivät puhuneet mitään, katsoivat vain. Minulle tuli tunne, että parasta on nostaa kaikki selkäkarvat pystyyn - ihan vaan varmuuden vuoksi. Siinä ne möllöttivät narujen nokassa. Minä niitä tuijottelin hetken. Äiskä minua valisti niiden olevan poroja. Kaupungissa oli porokisat. Jopas oli kummallista. 

Tassut ei tykkää

Inhottava loskakeli saa tassut huonoon kuntoon. Vielä, kun aikaisin aamulla maa on vielä terävässä jäässä niin jalat on ihan punaiset. Anturan välejä pitää kuivata ja rasvata, mutta silti ne punottaa. Onneksi tämä on ohimenevää. Eikä ne tassut kipeät ole, mutta kyllä niitä välillä vähän kutisee. 

Kyllä kohta on jo kesä ja lumi vain pieni muisto.

Lenkkihommia

Lämmin ja aurinkoinen sää sai minut suostumaan pitkälle lenkille. Kävin äiskän kanssa juoksemassa yli tunnin lenkin ja nautiskelin auringonpaisteesta. Matkalla joku nainen halusi pysähtyä ja rapsutella minua, koska olen niin komea. No, mikäpä se siinä. Annoin sille suudelman kiitokseksi. Oikein märän, keskelle naamaa. Se tykkäsi. Tässä muutama kuva reissulta.

Kevätmieli

Oi, miten nautinkaan auringosta. Haluaisin vain istua tuijottelemassa sitä ja antaa sen lämmittää minun naamaa. Lenkit ovat hidastuneet, kun haluan vain nautiskella ja haistella ja vielä nautiskella. Mikäs kiire auringonpaisteessa on. Ei mikään. Ja voi, mikä hajujen sinfonia kinoksissa onkaan, kun ilma on lämmennyt. Minä kyllä pidän keväästä.

Voihan myrsky!

Parina iltana lenkillä tuntuu kuin lähtisin lentoon. Valtavia tuulenpuuskia on tullut ihan yhtäkkiä. Niin ja luntakin tuiskunnut samalla. Olen joutunut kääntämään korvat päätä myöten, koska muuten ne olisivat täynnä lunta. Ja minun korviini lunta mahtuisikin paljon. Naama lumituiskusta valkoisena olen kuitenkin reippaasti ulkoillut. En ole kyllä yhtään varma, ovatko nämä säät tarkoitettu minunlaiselleni aateliskoiralle. Taidan pyytää sisävessaa seuraavaa talvea varten.

Kengät kuvina

Uusista popoistani pyydettiin kuvia niin tässäpä pari. Päällinen on fleeceä ja pohjassa on tuommonen kumi. Merkki on Topcanis. Minä pidän näistä ja pysyvät tassuissakin kahdella tarralla hyvin kiinni.

Keisarin uudet kengät

Äiskä on kateellinen. Sain uudet kengät, jotka maksoi hunajaa. Tai tossuthan ne tietysti on. Fleeceä, joissa kunnon pohja. Kelpaa kuulkaa pakkasella tepsutella menemään. Olen tähän saakka ulkoillut vauvan sukissa, mutta nyt sain ihan oikeat koiran tossut. Nyt ei varmaan palellu, kun täällä tuntuu noita pakkasia vaan riittävän. Vähän minua arveluttaa, kun ne rapisevat kävellessä. Kai minä niihin totun. Ja mielummin rapina kuin jäiset tassut. 

Uusi vuosi

Vuosi vaihtui. Otin sen vastaan nukkuen. Minua ei paljon raketit häiritse. Pääasia, että unirytmi pysyy kohdillaan. Olen sitä mieltä, että nukkuminen on kyllä parasta ajanvietettä. Jos ei lasketa vetoleikkejä tai vapaana juoksemista. 

Joulunakin lepäsin. Sain myös paketteja, joista paljastui syötäviä herkkuja sekä hihnaan kiinnitettävä valo, että näyn pimeässä.  Sain myös jouluna syödä suosikkiherkkuani - lohta. Slurps! 

Aattoaamun möhistely

Sunnuntaimöhistely