Match Showssa harjoittelemassa oikeaa näyttelyä varten

Näyttelyharjoituksia

Minulla on 10.9 ensimmäinen ihka oikea näyttely. Toden totta, saapa nähdä miten siinäkin käy. Äiskä harjoituttaa minua näyttelyhihan kanssa ja käskee seisoa. Ja minä poika teen mitä käsketään. Toivottavasti tuomari antaa lisäpisteitä siitä, kun seison käskystä niin töppöhäntäni alkaa hurjan vispauksen. Olen niin innoissani.

Voihan villitys

Olen tullut ihan villiksi. Kun vaakan viisari on mennyt yhdeksän kohdalle, olen saanut jostain suuren määrän energiaa. En millään malttaisi pysyä omalla pihalla, saati totella käskyjä. Kaikista parasta minusta on juosta naapuriin jahtaamaan pihamaalla käyskenteleviä kissoja. Naapurin täti on sanonut, että jos kosken sen kukkiin niin sitten se on tosi vihainen. En ole vielä uskaltanut kokeilla, mutta ehkä sekin päivä tulee.

Parasta torstaissa...

... on yllättää äiskä ja nukkua sohvalla itse tekemässä pesässä.

Maanantaielbaaja

Saunakoira

Minä olen se. Yhtenä iltana halusin mennä katsomaan, mihin se iskä oikein menee. Siellä oli tosi lämmin ja melko mukavaa, mutta samalla aika jännittävää. Halusin mennä iskän seuraksi korkealle istumaan. Iskähän minut sinne nosti. Oooo, miten lämmintä olikaan. Minä makoilin lauteella ja nautiskelin ihanasta lämmöstä. Kylläpä minulle vesi maistui sen jälkeen. Olen ensivierailun jälkeen käynyt siellä uudestaankin. Voi, mikä ihana huone se onkaan. Voittaa kyllä vesisateisen ja märän ulkoilman milloin tahansa. Sitä mieltä minä olen.

Napoleon=Ossi Väänänen

Kuvaa ei tästä hienoudesta ole äiskä saanut, mutta hammasrivistöni tai pikemminkin sen puute muistuttaa kuulemma kovasti jotain jääkiekkoilijaa. Minäpä en sellaisia pelaajia tiedäkään. Mitäpä siitä, hampaat tippuu, mutta varmasti maailman komeimmat kasvaa tilalle. Äiskä toivoo, että ne olisi suorat niin kuin pentuhampaat. Enpä tiedä, mitä sieltä on tulossa, toivottavasti jotain, koska nyt on vaikea jyrsiä mitään.

Väsynyttä pikkukoiraa tarjolla

Kävin Veeti kaverin kanssa metsälenkillä. Tunnin reippailu metsässä irrottaa kaikki mehut pikkuisesta koirasta. Yritin kovasti seurata Veetin tekemisiä, kun se on kuitenkin minua vanhempi ja varmasti viisaampi. Se meni niin hienosta vaaran rinnettä alas siksakkia ja lujaa juosten. Minä halusin tehdä perässä, mutta ei näillä töppöjaloilla ihan samanlaista vauhdin hurmaa saanut. Sitäpaitsi unohdin siksakata ja menin suoraan alas niin eihän siinä pysynyt kukaan pystyssä. Tulin sitten kuperkeikkoja viimeiset metrit. Mutta olihan meillä taas niin mukavaa. Veeti kävi myös juoksemassa mutalammikossa. Ehkä minäkin ensi kerralla.

Parasta keskiviikossa...

...on nukkua päiväunet rauhassa.