Uusi mörskä

Oooh, mikä nukkumapaikka minulla onkaan. Ihana tyyny, jossa on kunnon laidat. Siellä saa pikkukoira tukea niin, ettei unissaan kellahda lattialle. Niinkin on nimittäin käynyt muutamia kertoja. Ihana iso tyyny, johon on vanhasta peitosta tehty reunat. Siihen kun menee niin saa kerralla hyvän asennon ja voi nukahtaa sikeästi. Äiskä tosin joutuu sen takia kääntämään telkkaria isommalle, kun kuorsaan kuulemma niin kovin.

Pikkukoiran aamuherkku...

...on äiskä keittämä kalanpää. Voi mitä maiskutusta. En ehkä suostu syömään enää mitään muuta. En kuulemma saa tähän tottua, koska saattaa olla kertakokeilu, ei voi tietää.

Viikonloppuisin me herkutellaan.

Arki menee aika pitkälti kanan kaulojen ja siipien muodossa ja iltaruualla sitten kaikkea mahdollista. Äiskä on sellainen herkkusuu, että se laittaa minullekin viikonloppuisin herkkuja. Tänä aamuna söin poronluita ja iltaruualle on kaikista herkuista suurinta - lohta. Kyllä pikkukoiran kelpaa elää ja olla juuri täällä. Söisin kyllä enemmänkin, mutta kaikki ruokani punnitaan. Minusta voisi kyllä tehdä niin, että syön niin paljon kuin jaksan. Mutta sitten kuulemma tulen liian pulleaksi, enkä jaksaisi olla niin touhukas. Kai nuo ihmiset tietää?

Uusi herkku

Sain aamupalaksi ensimmäistä kertaa kanan selkärankaa. Sehän oli varsinainen herkkupala. Piti lipoa huulia vaikka kuinka kauan lautasen tyhjentymisen jälkeen. Eikä ruoka-astiakaan välttämättä tarvi tiskausta, niin puhtaaksi sen nuolin. Äiskä oli eri mieltä ja heitti sen kuitenkin tiskien joukkoon. Olisikohan siinä kuitenkin ollut vielä jotain pientä syötävää jäljellä?