Huh hellettä

Kylläpä minua on lämpö hellinyt. En ole paljoakaan lenkkeillyt, kun on niin hirmuisen kuuma. Ilman vesipulloa on turha kuvitellakaan viedä minua ulos. Ei oikein ruokakaan maistu, mutta kyllä minä sitä jonkin verran syön. Onneksi hyvää ja raikasta vettä on koko ajan suun ulottuvilla. 

Parasta tiistaissa...

... on istua puistossa, auringonpaisteessa äiskän harjattavana.

Aurinkoinen kesäpäivä

Pääsin ensimmäisenä oikeana hellepäivänä Veetin kanssa kahluureissulle. Oli kovin kuuma ja ihanaa oli päästä kastautumaan hiekkarannalla. Siellä minä patsastelin vedessä niin, että mahanaluinen viisti vettä. Sen syvemmälle en lähtenyt, kun ei se vesi kauhean lämpöistä ollut. Äiskän kanssa tultiin sen jälkeen kotiin syömään kesäjäätelöt. Minäkin sain oman maistiaisen. Aika herkkua oli kyllä. 

Illalla tapahtui vielä jotain todella jännittävää. Iltapissalla ollessani minua vastaan käveli kilpikonna. Ihan oikea kilpikonna oli lähtenyt paistattelemaan päivää ja siellä se käveleskeli nurmikolla. Enpä ole sellaista ihmettä ennen nähnytkään. Enkä kyllä oikein käsitäkään, että mikä ihme se oikein oli. Kummallinen otus kaikenkaikkiaan.

Tokon jatkokurssi

Ou-nou, tiistaina jatkui tottelevaisuuskoulutus. Olin aamulla esitellyt äiskälle 'parasta' osaamistani, joten sen odotuksen kurssin suhteen eivät olleen kovin korkealla. Mutta kuulemma ennen näyttelykesän alkua olisi hyvä kerrata, kuka tottelee ketä ja missä tilanteessa. Minä ajattelin, että no annetaan sen nyt olla minusta ylpeä. Toisten koirien seassa menin ilman hihnaa ja kuuntelin äiskää ja tapitin sitä silmiin. Lopussa alkoi jo keskittyminen herpaantua, mutta hurja askel ollaan äiskän mielestä otettu eteenpäin. Aika helppoa on noilla keinoilla saada nakkeja. 

Mäntysuopapyykillä

Iskä pesi minut ja kah, minusta kuoriutui vaalea komistus. Äiskän mielestä koko koira muuttui kertaheitolla. Viemärit on täynnä irtokarvaa, mutta minä poika kimallan. Sampoota ei tähän hätään ollut, mutta mäntysuopahan on luonnontuote ja putsaa kaiken - myös ranskalaisen aateliskoiran. Kyllä nyt kelpaa taas aloitta tokokausi ja valmistautua seuraavaan kaverikoiravierailuun. Onpa minut kuulemma juhannusnäyttelyynkin ilmoitettu. Että meikäpoika on aika kiireinen mies. Jos siis treffiseuraa kaipaat niin kannattaa olla ajoissa liikenteessä.

Karvanlähtöä

Kylläpä minusta lähteekin karvaa. En tiedä pudotanko kaikki, vai jätänkö jotain itsellekin. Äiskä minua aina ulkona harjaa ja maailma on sen jälkeen täynnä fawnin värisiä karvoja. Ai miten mukavaa on, kun harja möyrii turkissani. Ihanaa, kun se raaputtaa joka puolelta. Tykkään kyllä harjauksesta ja sen jälkeen on jotenkin niin mukava ja kevyt olo. Pahin vaihe alkaa ehkä olla jo takana, mutta kyllä minä vielä aika miehekkäästi pölisen.