Kylläpä on kummallista

On ihmeellistä tämä sää nykyään. Iltapissalla saatan käydä kaatosateessa ja aamulenkit pakkasessa tai toisinpäin. On kuulkaa ojanpohjissa kumia hajuja, kun koko ajan muuttuu ilma. Kerran olen tälle syksylle joutunut talvipalttoon pukemaan, kun aamupakkanen paukkui kymmenessä. Nyt on vastaava määrä + asteita. Todella kummallista. Mutta tänään näyttää aurinkokin paistavan, joten ohjelmassa lienee kunnon lenkkeilyt. Minä, kun en edelleenkään vesisateessa lenkkeile.

Talven riemua

Tadaa, talvi tulla tupsahti. Lunta riittää, mutta pakkasta ei juurikaan ole. Parhain ulkoilukeli siis minulle. Parasta on hajottaa lumipalloja tai hyökkäillä lumiukkojen kimppuun. Pelkona vaan on, että tuleva viikko vie kaiken lumen mennessään. Se on kyllä harmillista, sillä en pidä loskakelistä. Se kastelee tassut ja mahanalusen ihan turhaa. Silloin minua ei kyllä pitkille lenkeille saa. Että talvea odotellessa.

Syysretkellä

Pääsin hulmuamaan vapaana metsään. En olekaan aikoihin päässyt tuolla lailla juoksentelemaan. Piti hieman miettiä, että mihin sitä pikkukoira pääsee, kun hirvikausi on kuumimmillaan ja metsät täynnä pyssyjen kanssa kulkijoita. Äiskä oli minut kyllä varustanut oranssilla heijastinliivillä, että kaikki näkee missä se pikkukoira menee. Vauhtia riitti, kun sai jolkotella menemään miten huvitti. Tässä muutama makupala retkipäivästä.

Heijastus

Vahtiasento