Parasta keskiviikossa...

...on laukata tuoreessa lumihangessa.

Siivouspäivä

Iskä ja minä pidettiin siivouspäivä. Minä katselin vierestä, kun iskä imuroi. Imuri kyllä kiinnostaa minua kovasti, sillä en oikein tiedä onko se ystävä vai vihollinen. Välillä tuntuu, että se jahtaa minua, mutta sitten joskus tuntuu, että se syö kaikki minun tavarat. Tänään yritin esitellä sille hirvenluita. Ajattelin, josko se olisi halunnut maistaa niitä, mutta ei sitä niin kiinnostanut. Sainpa siis nauttia siitä ihan itse.

Haluatko maistaa?

Jäänsärkijä

Pakkasyö aiheutti sen, että aamulla kaikki lätäköt ja muut oli jään peitossa. Niitähän oli sitten mukava kaivella ja kokeilla jään kestävyyttä. Otin kyllä askeleet todella varovasti, että saatoin tarpeen tullen loikata pois, sillä enhän halua tassujeni kastuvan turhaan. Mutta olipa mukava juoksennella metsässä vapaanakin välillä. Pidän näistä viileistä syysilmoista, kun hengitys soljuu eikä tule niin kuuma. Tässä vielä kuvia reissulta.

Keltainen jäänsärkijä

Metsien mies

Talvi tulloo

Hohoo, tällä viikolla satoi lunta. Kävin ulkona päivällä ihan normaalisti, mutta kun illalla lähdin iltaulkoilulle, kaikki oli muuttunut. Maa oli vitivalkoinen ja ilma oli kylmä. Muistin tuon ihanan valkoisen, joskin kylmän aineksen ja halusin ehdottomasti päästä möyrimään siihen. Pääsin puistoon ja ihan irtolaisena pääsin juoksemaan ja piehtaroimaan lumessa, söin sitä, kaivoin sitä, jahtasin siitä tehtyjä palloja, loikin kuin vuoristokauris. Voi, miten mukavaa se olikaan. Harmillisesti tuo valkoinen ihanuus on nyt hävinnyt, mutta äiskä lupasi, että sitä varmasti tulee myöhemmin paljon lisää.

Voi, mitä tuliaisia

Iskän veli kaatoi hirven. Ja sehän tarkoitti minulle onnenpäivää. Näin, kun se pussi tuli meille ja siitä levisi ihanat sulotuoksut nenääni. Pussi oli valtava, mutta niin oli sieltä tullut sisältökin. Siellä oli ihana verinen, lihaisa hirven luu. Siinäpä meni se ilta ja seuraava ja seuraava...

Olipahan aamiainen

Huh, aamulla eteeni ilmestyi possun selkärankaa. Sehän oli varsin muhkea ateria, mutta olipas mukava narskutella sitä menemään. Kyllä mitä tästä barffauksesta sitten pidän. Oloni on melkein kuin kaukaisilla esi- isilläni susilla, jotka metsästivät ruokansa. Minun ei onneksi tarvitse metsästää ja näissä lihoissa ei ole mitään turkkia tai nahkaa jäljellä. Pelkkää herkkulihaa mussutan. 

Kävin muuten ystäväni Veetin kanssa metsässä juoksemassa vapaana kuin taivaan linnut. Tavattiin siellä kultainen noutaja, jonka nimeä en muista, mutta se oli kova poika haukkumaan ja leikkimään. Me saatiin juosta kolmestaan pitkät pätkät. Arvatkaapa maistuiko uni? Voin kertoa, että maistui ja uniakin taisin nähdä, kun äiskä sanoi tassujen juosseen ja suun haukkuneen unissani. No oli jännät unet.

Parasta tiistaissa...

...on haravoida koko piha iskän kanssa.

Matolääkkeen kaiherrus

Siinä on sitten kurja pilleri. Kaksi kertaa vuodessa saan tuota tyhmää pilleriä, joka pistää mahani sekaisin. Tai tällä kertaa se aiheutti oksentelua. Se on kuitenkin äiskän mukaan tosi tärkeä lääke, joka pitää reippaasti ottaa. Ja minä poikahan otan, sillä olen reipas poika. Me ollaan äiskän kanssa kaupungissa harjoiteltu tokohommia ja olen kyllä tullut aika taitavaksi kaupunkikoiraksi. Harmi, ettei nyt päästä tekemään pitkiä metsälenkkejä, kun tällä perällä on havaittu kapia. Joku kapinen kettu on möyrinyt metsäpoluilla ja muilla ja siellä on koiria sairastunut. Höh, tyhmää. No en tiedä olisinko lähtenyt millekään metsälenkeille, kun täällä on satanut koko viikon vettä. Ihan koko ajan vaan vettä. Toivottavasti se kohta jo loppuu.

Kauden viimeiset tokoilut

Maanantaina oli viimeiset tokoharjoitukset ennen siirtymistä talviteloille. Olin siellä ilman hihnaa äiskän käskytyksessä. En hulmuillut ympäriinsä, mitä äiskä pelkäsi vaan olin siinä niin kuin ainakin. Ohjaaja kehuikin minua hienosta edistyksestä. Olen kuulemma valtavasti kehittynyt syksyn aikana. Ja äiskä oli niin ylpeä meistä, että kehui kasvattajalle ja iskälle ja kaikille muillekin vastaantulijoille kuinka hieno poika olenkaan. Ystävääni Veetiä houkataan kilpailuharjoituksiin, sillä se se vasta taitava onkin. Minä en malta vielä ihan niin kauaa olla paikallani tai tehdä muita vastaavia temppuja. Veeti on tosi taitava ja se on minun paras kaveri.