lauantai 13. lokakuuta 2012

Olipahan aamiainen

Huh, aamulla eteeni ilmestyi possun selkärankaa. Sehän oli varsin muhkea ateria, mutta olipas mukava narskutella sitä menemään. Kyllä mitä tästä barffauksesta sitten pidän. Oloni on melkein kuin kaukaisilla esi- isilläni susilla, jotka metsästivät ruokansa. Minun ei onneksi tarvitse metsästää ja näissä lihoissa ei ole mitään turkkia tai nahkaa jäljellä. Pelkkää herkkulihaa mussutan. 

Kävin muuten ystäväni Veetin kanssa metsässä juoksemassa vapaana kuin taivaan linnut. Tavattiin siellä kultainen noutaja, jonka nimeä en muista, mutta se oli kova poika haukkumaan ja leikkimään. Me saatiin juosta kolmestaan pitkät pätkät. Arvatkaapa maistuiko uni? Voin kertoa, että maistui ja uniakin taisin nähdä, kun äiskä sanoi tassujen juosseen ja suun haukkuneen unissani. No oli jännät unet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti