Nyt on vierähtänyt pitkä aika edellisestä viestistä. Tässä on ollut vähän terveysmurheita niin on laitettu tervehtyminen kaiken muun edelle.
Kaikki alkoi lokakuun alussa, kun olo oli vähän voimaton. En oikein jaksanut innostua leikeistä tai lenkeistä. Yöisin valvoin ja köhin ja olin levoton. Äiskä vei minut mukavalle eläinlääkärille, joka määräsi kaiken maailman inhottaviin kokeisiin. Verikokeista en niinkään piitannut, mutta sitten minut raahattiin röntgeniin, jossa minut pakotettiin makaamaan selällään ja kyljellään. En edes saanut mitään rauhoituspiikkiä, ettei keuhkokuvat olisi sen vuoksi epäselvät. Keuhkoja ja ruokatorvea kuvattiin, mutta kuvissa näkyi vatsakalvossa jotain häikkää.
Minua alettiin hoitaa närästyksen vuoksi. Jouduin siirtymään nappularuokaan. En saa ehkä enää koskaan herkullista lohta ja rouskuvia luita. Vatsani ei kuulemma enää jaksa noin rajuja ruokia käsitellä.
Ruuan vaihto on aiheuttanut oksentelua ja ripulia muiden muassa, mutta kohta on kuukausi takana ja olo on helpottanut. Röyhtäily ja piereskely on vähentynyt ja vatsakin melkein toimii normaalisti.
Viime viikolla oli sitten silmähaavan kontrolli, kun ei ole kolmeen viikkoon parantunut. Silmälääkäri kertoi kyseessä olevan vanhan koiran vaivan, joka vaatii aikaa. Hankala vaiva, joka uusii äärettömän helposti. Ja niin minulle tuli ensimmäistä kertaa kauluri. Ihan kamala kapistus, vaikka nyt kolmen päivän kokemuksella olen alkanut jo tottua siihen,
Ei ole ihan helppoa ollut nyt minulla,
