Peruskuntokausi

Jep, sitä ylläpidetään pitkillä kävelylenkeillä sekä syömällä. Meikäpojalla ei paljoa kylkiluut vilku. Saan ruokani sekaan säännöllisesti ihan oikeaa ihraa, että rasvat on kohdallaan. Joskus on meinannut olla ongelmana se, että vaikka kuinka syön, niin silti kylkiluut tuppaavat näkymään liiankin kanssa. Nyt on saavutettu aika optimaalinen vaihe. Kyllähän se pitää tässä pojassa olla jotain, mistä ottaa kiinni. 

Japanilaiset tykkää minusta ja minä niistä

Tänään aamulenkillä kaksi eri japanilaisporukkaa pysäytti meidät ja naiset halusivat silitellä minua. Eihän minulla mitään ole tuollaista vastaan. Haloo, huomiota! Siinä minä hännäntöpö huiskaten seisoin, kun naiset hihittelivät ja silittelivät. Niistä olin niin ihana ja komea poika. No joo, tiedänhän minä toki sen itsekin, mutta kuuntelen kyllä mielelläni kehuja. Taas pääsin erinäisille muistikorteille, perhealbumeihin. Mikäpä se siinä.

Vauhtihommia

Lauha ilma on sallinut minun ulkoilla sydämeni kyllyydestä. Olen päässyt jäälle reuhaamaan ja olenpa minä siellä reittimerkkejä asetellut uuteen uskoon. Reitti on hyvä vasta, kun minä olen sen hyväksynyt. 

Alkaa muuten erilaiset haisut nousta pintaan, kun on lauhaa. Tykkään haudata koko nenän lumihankeen ja nuuskuttaa oikein olan takaa. Pitää tarkkaan ottaa selvää, kuka on mennyt milloinkin.