Ensimmäinen uusi vuosi!

Täällä kuuluu hieman erikoista pauketta ja valojen välkettä. En ole ennen törmännyt moiseen. Äiskä on kertonut raketeista ja siitä, että joka vuosi tänä päivänä niitä ammuskellaan enemmän tai vähemmän. Pauke täällä meidän perällä on aika vähäistä, joten pääsen hihnan päässä käymään roskapöntöllä kävelemässä, jotta hieman pääsen jyvälle tapahtumista. Pitkä lenkki ei kuulu tämän illan ohjelmaan, vaikka minullapa on melkoiset varusteet korvaparkojani säästämään. Katsokaa vaikka! Kuvan myötä, HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!!!!

Joululepo ja sen loppu

Olipa ihana olla joululomalla. Äiskällä oli neljä kokonaista vapaapäivää peräjälkeen ja sain olla sen kanssa kotona. Me syötiin sekä ruokaa että herkkuja, me ulkoiltiin, me nukuttiin päiväunia, sitten me käännettiin kylkeä ja nukuttiin yöunia.Voi, minkälaista luksuselämää!

Joulupukki teki minusta pohojalaasen

Enpä ole tällaistakaan ennen kokenut. Aamulla, apposen aikaisin olohuoneesta löytyi lahjapaperiin käärittyjä juttuja. Ja osa niistä oli minulle. Tämähän se on jännittävää. Yksi paketti oli ainakin äiskän ja iskän mielestä aivan ihana. Sain syntymäkotini laumalta pehmeän paketin, josta paljastui lämpöinen jussipaita. Ne varmaan ajatteli, että egoni on kokenut kolauksen, koska nykyisen kotini takit ovat tyttökoiran entisiä. Siis TYTTÖJEN vaatteita. Nyt minulla on ihan ikioma miesten villapaita. Tässä muutama jouluinen otos. Rauhallista joulunaikaa, minä lähden nyt syömään jouluporoa. Ihmiset tyytykööt kinkkuun.

Joulupuu on rakennettu

Hahaa, meille tuli puu sisälle. Olen tässä pohtinut, pitäisikö moinen merkata vai pitäisikö sitä harventaa vai, mitä sille pitäisi tehdä? Vielä en ole tehnyt kumpaakaan edellä mainituista. Olen vain pohtinut asiaa. Olen kuullut, että siskoni on suorittanut omassa kotonaan harvennustoimenpiteitä. Saapa nähdä, miten pysyn nahoissani, kun tänään kuusi saa jotain koristeita päälleen.

Kahden ruokailun taktiikka

Olen tähän saakka saanut nappuloita kolme kertaa päivässä, mutta nyt uuden ruokasäkin kunniaksi äiskä halusi kokeilla ruokailua kahdesti päivässä. Iskä mielellään ruokkisi minua kolme kertaa. Minullepa tuo on melkein sama pääasia, että ruokahuolto pelaa säännöllisesti ja vatsa pysyy täytenä. Äiskän mielestä se on ison koiran merkki, kun syö vain aamulla ja illalla. Iskä taas ruokkisi tasaisin väliajoin eli kolmesti päivässä. Katsotaanpa nyt mihin tämä kokeilu päättyy. Minä poika otan kyllä kaikki nappulat innokkaana vastaan, tuli niitä milloin hyvänsä.

Suuri vihollinen

Se odottaa minua ulkona. Se tulee yhtäkkiä ja suhisee lumessa. Yritän haukkua sille ja hieman kaivaa tassuilla, josko se siitä lakoaisi. Ei se vielä koskaan ole temppuihin pysähtynyt. Se on hieman epäreilu, koska se vie minulta kaiken ihanan lumen. Tosin se tekee niistä isoja kasoja, joissa on mukava hyppiä. Äiskä sanoo vihollista lumikolaksi. Minä sanon sitä vain viholliseksi.

Ensimmäinen itsenäisyyspäiväni...

...alkoi kahden tunnin unelmaumpihankilenkillä koiraystävien kanssa. Iltapäivällä Itsenäisyyspäivän sauna ja jokaisessa mahdollisessa välissä ihania päiväunia sohvalla, sängyssä, lattialla, matolla ja ihanassa omassa mörskässä.

Sisko kävi täällä

Oooh, mikä ihana Ansa neito täällä kävikään. Rakastuin siihen aivan ensi vilkaisulla ja mitkä tuoksut se toi tullessaan. Menin vallan sekaisin. Halusin antaa sille paljon, paljon...paljon rakkautta ja lämpöä ja läheisyyttä. Ihmiset kielsivät minua monta monituista kertaa. Ei omalle siskolle saa osoittaa kuulemma tuolla lailla rakkautta. Äiskä sanoi taas, että pikkukoiralla on karannut mopo tassuista. En ymmärrä. Kyllä me kovasti myös reuhattiin ja painittiin ja oltiin hammaspainia ja kaikkea. Välillä kävin pussailemassa Ansan mukana tulleita ihmisiä (kasvattajapariskunta ja isäkoiran omistajaäiti). Pääasiassa kuitenkin keskityin Ansaan, tuohon unelmieni siskoon. Tässä pari otosta vierailusta.

Minä ja kuplamuovi

On se jännittävä asia tuo kuplamuovi. Siitä kuuluu hassunhauska ääni ja suussa kipristää, kun kuplat puhkeavat. Muovi tosin tarttuu hankalasti kitalakeen, mutta kyllä se ravistelemalla lähtee sieltä pois. Sitten uusi kierros samalla lailla, kunnes kuplat loppuvat. Sen jälkeen siirrytään omaan mörskään ja ollaan niin kuin mitään kuplamuovia ei olisi tässä maailmassa koskaan ollutkaan.