Suuri vihollinen

Se odottaa minua ulkona. Se tulee yhtäkkiä ja suhisee lumessa. Yritän haukkua sille ja hieman kaivaa tassuilla, josko se siitä lakoaisi. Ei se vielä koskaan ole temppuihin pysähtynyt. Se on hieman epäreilu, koska se vie minulta kaiken ihanan lumen. Tosin se tekee niistä isoja kasoja, joissa on mukava hyppiä. Äiskä sanoo vihollista lumikolaksi. Minä sanon sitä vain viholliseksi.