Joulun rauhaa

Joulu tuli ja meni. Toivottavasti saitte lepoa ja herkkuja - kuten minä. Sain aattoaamuna avata ensimmäisen oman paketin, josta paljastui ihania luun muotoisia herkkukeksejä. Lisäksi sain perinteisen joululuun, jota saan jyrsiä vielä pitkään joulun jälkeen.

Kaikista suurin suosikkilahjani oli kyllä suuren suuri pehmomajava. Se rapisee ja vinkuu, on pehmeä ja sillä on talttahampaat, jotka yritän ehkä ensimmäisenä irrottaa. Jouluaaton iltaruokana oli suosikkiherkkuani lohta. Kyllä kelpasi pikkukoiran viettää jouluaattoa. Mitenkäs teillä?

Ihana mörskä

Onneksi minulla on niin viisas ihmisäiti, että se älysi siirtää oman petini seinän vierestä keskelle olohuoneen lattiaa. Nyt siinä kelpaa köllötellä, kun on tapahtumien keskipisteessä. En meinaa siihen enää niin hyvin mahtua kuin pienenä pentuna, mutta laidat tukevat mukavasti nukkujaa. Pienen koiran taas kelpaa.

Joulukalenterin ensimmäinen luukku

Ensimmäinen joulu melkein kuin kesässä. En ole tarvinnut takkia kuin pari hassua kertaa. Tossuja en kertaakaan. Tosin en ole päässyt juoksemaan kylkiin saakka olevassa lumihangessa. Puolensa ja puolensa. 

Kohta on joulu. Minua jo jännittää, mitähän kaikkea joulupaketeista paljastuu. Olen ollut niin kiltti koko vuoden, että varmaan monta pakettia odottaa avaamista. Tuskin maltan odottaa.

Kuin syksy

Ei ole talvea täällä. Vettä satelee ja on aika lämmintä. Se nostaa ojiin hirveästi haisuja ja lenkillä pitää haistella tarkkaan kaikki viestit, mitä muut koirat ovat jättäneet. Tassutkin ovat toistaiseksi pysyneet hyvässä kunnossa, vaikka on niin märkää. Se on hyvä, toivottavasti on näin jatkossakin.

No nyt on kyllä ylpeydenaihe

Vuosikausia olemme tätä hommaa jo tehneet, mutta vihdoinkin virallinen työasu löysi luokseni. Nyt olo on vielä aavistuksen verran virallisempi. Äiskä meinaa haljeta ylpeydestä niin ja olen minäkin ylpeä tästä saavutuksesta. Työkoira, ihan oikeasti.

Talvi tuli

Tai ainakin ensilumi. Pari hassua senttiä odotti minua aamulla, kun menin ulos. Hauskaa, mutta vähän tuntui oudolta tassuissa, pitkästä aikaa. Saapa nähdä tuleeko sitä tänne etelään enempää. Olen kuitenkin tottunut kahlaamaan kaulaa myöten lumessa niin tämä voi olla aivan uusi elämys. Vähäluminen talvi. Katsotaan kuinka pikkukoiran käy.

Pakkaset tulivat

Vielä ei ole takille kuitenkaan tarvetta. Aamulla, kun olen herännyt niin pakkasta ei ole enää ollut, mutta ruoho ja lehdet rapisevat ja ovat huurussa yön jäljiltä. Vähän minä mietin, että paleltuuko tassut, mutta kyllä se silti on hellettä kivempi. Onneksi pakkaset tarkoittaa sitä, että punkit lienevät hengiltä tältä vuodelta. Ensi keväänä sitten taas. Niitä ei tule kyllä ikävä.

SIlmäkontrolli

Samaiseen sairaalaan vei tie torstaina, kun piti käydä näyttämässä silmää uudestaan. Hyvin on lähtenyt paranemaan. Kaksi arpeutuvaa haavaa siellä näkyi. Silmä on vielä punainen ja lääkäri määräsi jatkamaan lääkettä vielä toisen kokonaisen viikon, että saadaan tulehdukset pois. Silmä ei onneksi ole enää kipeä ja pupillikin toimii normaalisti. Ei siis huolta, elämä jatkuu normaalisti.

Eläinsairaala

Tulipa tutustuttua Turun eläinsairaalaan. Onpa onni, että kaupungissa on sellainen. Äiskä tuli töistä kotiin ja löysi minut silmäkipuisena sohvalta. Silmä oli niin kipeä, etten halunnut pitää sitä auki. Ja se vuosi. Illalla pääsin lääkäripäivystykseen, jossa silmästä löytyi haava. Sarveiskalvosta onneksi vain siitä pinnasta. Sain kahta erilaista silmätippaa ja kipupiikin niskaan. Toinen tippa laajentaa pupillia, joka nyt haavan vuoksi on nuppineulanpään kokoinen. Toinen tippa estää tulehdusta ja hoitaa. Pupillia pitää seurata, että laajenee normaalisti. Lisäksi viikon päästä pitää käydä kontrollikäynnillä. 

Haaveilija

Aurinkoisia iltoja

Kesä ei väisty, ei sitten millään. Miten ihanaa on maata terassilla ilta- auringon laskiessa mailleen. Viimeiset säteet osuvat minuun ennen kuin tulee pimeää. En tiedä, olisinko ulkokoira, mutta kyllä minä lämpimänä iltana viihdyn ulkona vallan mainiosti. Katson tilanteen uudestaan, kun tulee kylmää ja märkää. Toivottavasti se ei kuitenkaan tapahdu heti huomenna.

Talviturkki

Syksyturkki tulee, vaikka vielä on kesä. Tai siltä se täällä uudessa kodissa tuntuu. Aurinko paistaa ja lämmintä on vieläkin. Ja minä se vain vaihdan talviturkkia. Parhainta on aamu- ja iltaharjaus niin myötä- kuin vastakarvaankin. Ai, että. Nautinto.

Kaupungin ihmeitä

Olin iltalenkillä läheisessä puistossa. Minulla ei mitään suunnatonta metsästysviettiä ole, mutta tämä ihmetys sai minunkin vaistoni heräämään. En ole ikinä aiemmin nähnyt moista. Se oli fasaani. Iso fasaani. Siinä se puistossa tepasteli ylväänä, eikä meinannut perääntyä, vaikka olin kaikki karvat uhkaavasti pystyssä ja hiivin sitä kohti. En päässyt kovin lähelle, kun se lähti ylittämään tietä. Hyvin jännittävä kohtaaminen.

Leikkiä

Täällä uudessa kodissa on kaikki leikkikalut, joita oli entisessäkin kodissa. Suurinta huvia viikonloppuisin on se, että kaivan lelukorista jokaisen tavaran ja vaadin leikkimistä kanssani. En minäkään viitsi aina yksin leikkiä. Leikin, leikin ja leikin. Leikin niin kauan, kun virtaa riittää. Niin kauan, kunnes on levon aika. Se saattaa tarkoittaa myös sitä, että otan torkut niillä sijoillani. Olenpahan valmiina leikkiin, kun taas herään.

Elämänrytmi palautuu

Kolme viikkoa olen nyt ollut uudessa kotikaupungissa. Lähimetsät alkaa olla merkattu. Olen ottanut paikkani tässä kuningaskunnassani. Punkkeja ei ole lääkkeen aloituksen jälkeen ollut, vaikka ihan samoissa paikoissa olen rymynnyt kuin ennen lääkettäkin. 

Siitä kummallinen paikka on tämä, että kovin kuuma on usein. En ole hirveästi lenkkeillyt, mutta lähipuistoja haistellut ja vähän joen rannalla käyskennellyt. Niin ja terassilla istunut, siis omalla terassilla. Sieltä seuraan maailman menoa ja keskustelen naapureiden kanssa.

Uusi lääke

Kävin eilen tutustumassa uuteen eläinlääkäriasemaan. Se oli mukava, siellä oli erillinen odotushuone kissoille ja koirille. Eläinlääkärikin oli kiva. Se antoi minulle punkkitabletin. Herkullisen, tahmean, lihanmakuisen tabletin, joka tappaa punkit jos ne kiinnittyvät minuun. Se lääke väsytti minua hieman, mutta muita oireita ei ole näkynyt. Onneksi. Äiskä odottaa, koska saa alkaa imuroida kuolleita punkkeja lattialta. On se minua joka ilta rapsuttanut ja niitä etsinyt, ei ole enää löytänyt. Punkkipihdit on tosin jätetty näkyville jos tarve tulee.

Punkkien invaasio

Äiskä meinasi saada hepulikohtauksen illalla rapsutellessaan minua. Elämäni toinen punkki löytyi vatsasta. Se irtosi hyvin, mutta aamulla tämä riemu alkoi uudestaan. Yksi löytyi poskesta ja toinen niskasta. Tästä se vielä vitsaus tulee. Saapa nähdä miten meidän käy.

Äiskä ei asiaa jäänyt miettimään sen enempää vaan huomiseksi on varattu ensimmäinen eläinlääkärikäynti uudessa kotikaupungissa. Mennään keskustelemaan, että millä keinoin alamme punkkeja vastaan taistella. Mutta sen me päätimme, että ne häviävät ja me voitetaan.

Erikoisia eläimiä

Olin aamulenkillä ja yhtäkkiä pusikosta ilmestyi sorsa. Se tuli heinikosta ja vaappui menemään eteeni. Katsoin sitä hölmistyneenä hetken. Joku, joka ohitti minut lenkillä ihan tuosta noin vain. Lähdin seuraamaan sitä kiltisti. Siinä me kuljimme jonossa jonkun aikaa, kunnes sorsan oli aika palata joen rantaan. Tulisikohan siitä ystävä minulle?

Uusi koti.

Tulin sunnuntaina uuteen kotikaupunkiin. Olen vähän ihmeissäni ollut, mutta onneksi äiskä on huolehtinut ruuasta ja siitä, että pysyn viileänä ja saan nukkua rauhassa. Pikkuhiljaa täällä totuttelen uuden kodin isännäksi. Löydän ruokakupille se kai se lienee tärkeintä.
Eilen illalla käytiin uusilla kotikulmilla lenkillä.

Viimeisiä päiviä lapin poikana

Sunnuntaina nukun jo etelässä, uudessa kodissa. En ymmärrä kyllä asiasta juurikaan mitään. Olen viime päivät asunut erilaisten laatikoiden keskellä. Onneksi on ollut tilaa nukkua ja ruokapaikka on tallessa. Mutta kummallisesti täällä sisustetaan, kun suljetaan tavaroita tuommosiin laatikoihin. Hassua, ehkä se sitten on hienoa.

Elämänkokoinen mullistus

Äiskä muuttaa Turkuun. Niin ja minä. Tai luulen, että se ottaa minut mukaan, vaikka ei se ole minun tavaroita pakannut. On se kertonut jotain, mutta en minä oikein ymmärrä, mitä ne kaikki Aurajoet ja muut tarkoittaa. No ei haittaa jos ruokaa on sielläkin niin ja omia leluja ja jos saa vieläkin nukkua kainalossa. 

Keskikesä

Täällä on ollut lämmin juhannus. Eilen tosin oli joku kummallinen raekuuro, jota ihmettelin sisällä. Yhtäkkiä alkoi kopina ikkunalaidoilla ja parvekelasit helisivät. Äiskä minua valisti, että rakeita tulee oikein kunnolla. Tämän asian selvennyttyä, ettei siis vahdittavaa ole, hyppäsin sohvalle ja otin pikku nokkaunet. 

Tänä aamuna pääsin aamukävelylle jo seitsemältä, kun oli vielä viileää. Vastaan tuli kolme nuorta, jotka omien sanojensa mukaan olivat vielä ihan humalassa. Ystävällismielisesti halusivat tervehtiä minua, koska olen niin valtavan söpö. Mikäpä siinä. Bongasin yhden tytön kainalosta ihanan tuoksuisen pussin, jonka sisältöä olisin halunnut tutkia. Tyttö kysyi saako minulle antaa pienen palan ranskaperunaa. Ai saako? Tottakai saa. Vilkaisin kyllä äiskää, että mitä se on mieltä. Onneksi se oli sitä mieltä, että ei se ole maailman vaarallisin asia. Sain ranskalaisen ja saatoin jatkaa tyytyväisenä lenkkiä. Mikäs sen hauskempi aamulenkki voisi ollakaan?

Lapin kesä

Jos ei sada lunta niin on sääskiä. Ne ovat jostain syystä ihastuneet hännäntöpööni. Sen kimpussa on aina useita verenimijöitä etsimässä ruokaa. 

Minulla on myös kalju maha, kun se piti ajella kesäkuosiin ultraäänitutkiusta varten. Se tuntuu myös innostavan ruokailijoita kimppuunsa. En ole kuitenkaan vielä saanut itseäni täyteen paukamia. Edeltäjäkoirani Iines kärsi kuulemma kovasti sääskistä. Sillä tuppasi koko naama turpoamaan umpeen paukamien johdosta. Onneksi minä en reagoi niin voimakkaasti.

Talven ihmemaa

Keskellä kesää piti pissiä lumihankeen. Eilen aamulla jouduin ensinnäkin aivan liian aikaisin aamulenkille. Tämän lisäksi maassa oli lunta. Olin hämmästynyt. Pari päivää aiemmin piehtaroin nurmikolla. Nyt piti kahlata hangessa. Onneksi se nyt sentään suli heti pois niin ollaan taas melkein normaalissa päiväjärjestyksessä. 

Hyvässä kunnossa

Lääkäri totesi silmätulehduksen, mutta ei onneksi mitään haavaumia silmässä. Tippakuuri takana ja silmä taas entistä ehompi. Samalla käynnillä lääkäri teki yleisen tarkastuksen. Totesi minun olevan aivan erinomaisessa kunnossa oleva rotuni edustaja. Olen kuulemma erityisen lihaksikas ja utelias ja kiltti. Hoitotoimenpiteetkin saa tehtyä ilman turhaa venkoilua. Erinomaisessa kunnossa, siitäkös omistajat ilahtuivat. 

Kesä tulee ja eläinlääkärikäynti sen mukana

Ihania, lämpimiä päiviä täällä minun kotikonnuilla. Nurmikot ovat niin sulaneet, että olen päässyt piehtaroimaan sydämeni kyllyydestä. Piehtaroinnin ja kaiken muun ojien nuohoamisen seurauksena, äiskä on diagnosoinut silmätulehduksen. Minulla oli viime kesänä elämäni ensimmäinen sellainen. Tippoja olisi, mutta koska ei voi olla varma ettei silmässä ole haavaumaa niin lääkärikäyntihän se on edessä. Me pullosilmät, kun olemme alttita myös niille haavaumille. Noh, toivottavasti haavoja ei ole ja päästään aloittamaan tipat ja jatkamaan nuohoamista entiseen malliin.

Kesäpäivä

Oh, täällä on lämmintä 16 astetta ja aurinko paistaa. Harmi, että nurmikot ovat vielä sen verran märkiä ettei pääse piehtaroimaan. Ei ole kylmä, eikä ole liian kuuma. Aurinko lämmittää mustaa naamaani. Nautiskelen silmät kiinni ja annan lämmön tulvia päälleni. 

Synttäritouhuilut

Syntymäpäiväni oli varsinainen kuningaspäivä. Aamulla sain nukkua niin pitkään kuin nukutti. Kukaan ei herättänyt aamupissalle. Päivälenkillä sain kävellä omaan tahtiin ja haistella pientareita niin pitkään kuin huvitti, sain juosta tai sain kävellä. Sain pysähtyä nauttimaan auringosta. Koko lenkki minun tahtiini. Päiväunet sain nukkua äiskän sylissä. Iltapalaksi sain suurherkkuani lohta. Sainpa myös maistaa vähän mustikkapiirakkaa ja vanilijakastikettakin. Voisin sanoa, että melkoinen päivä pikkukoiralla. Kyllä kelpaa.

Olen 5- vuotias.

Viisi vuotta sitten synnyin. Tuhisin ensimmäiset viikot pentulaatikossa sisarusten kanssa. Kun olin melkein 8 viikkoa vanha, lähdin maailmalle. Muutin omaan kotiin. Sain kaikki lelut itselleni ja sain kaikkien ihmisten huomion vain itselleni. Mukavaa, vaikka ensimmäisenä yönä minulla olikin äitiä ikävä. Onneksi uusi ihmisäiti nukkui käsi pedissäni, jotta oloni olisi turvallinen.
Nyt olen jo aika iso poika, mutta edelleen nukun äitin kainalossa, koska siinä on minun hyvä ja turvallinen olla.

Ikää viisi viikkoa

Ikää viisi vuotta

Pääsiäislenkki

Harmi, että en ole päässyt nautiskelemaan auringosta. Vaikka aurinko ei ole paistanut niin silti on ollut ihan hyvät ulkoiluilmat. Toissapäivänä pääsin jäälle juoksemaan. Juoksin vapaana kuin taivaan lintu. Hassua, että ihmisillä vapaapäivä ja jäällä ei ollut ketään. No senpä takia sainkin hulmuta vapaana. Löysin ehkä maailman suurimman aarteen. Jollakin oli hajonnut punainen pulkka keskelle jäätä. Siellä se odotti, että tulen sen nappaamaan. Juoksinkin pulkan kanssa ympäriinsä, välillä kantaen sitä suussa ja välillä vahingossa narusta vetäen. Voinpa muuten kertoa, että olin päiväunet ansainnut.

Kevätaurinko

Otan sitä silmät kiinni nautiskellen. Istun tien penkalla ja käännän mustan naamani kohti aurinkoa. Se lämmittää mukavasti. Voisin olla vain ulkona, paitsi loskakelillä ja pakkasella. Parasta ulkoilussa on turkin harjaus. Vaihdan karvaa. Minusta tulee taas kesämies.

Kiireetön aamu

Se tarkoittaa, että eteeni annetaan kimpale naudan rustoa. Aamupalaksi. Siitä riivittäväksi ja raastettavaksi. Sen kimpussa minulla menee toista tuntia helposti. Harjoitan jotain esihistoriallista viettiä, joka minulla on aivan hitusena enää mukana. On se tietysti kiva, kun aamupala on suupalan kokoisia, mutta välillä on mukava vai jyrsiä. Eipä ole kuulkaa hammaskiveä mulla.

Parasta elämässä...

...on kuorsaaminen. Mielellään sylissä ja rapsutettavana.

Umpihankitreeniä

Jäälle pääsee taas. Mikä autuus on juosta sielä vapaana kuin taivaan lintu. Vielä ei ole kunnon reittejä tullut, mutta pääsen minä umpihangessakin etenemään. Jäällä juoksentelu on suosikkini keväisin. Ei ole mäkiä eikä muitakaan esteitä. Aukeaa, jäistä joenpintaa silmänkantamattomiin. Toivottavasti pakkaset jo loppuivat, että saa rauhassa hulmuta.

Pieniä iloja

Talven kylmimpinä aikoina on otettava ilo sieltä, mistä sen saa revittyä. Esimerkiksi siitä, että pääsee ulos pelkässä haalarissa. Siis ilman tossuja. Tai, että pääsee pelkässä manttelissa ulos ja jopa tunnin lenkille. Pitää iloita, sillä kohta ne pakkaset taas tulee ja sitten mennään ulos 15 minuutiksi niin, ettei minusta näy kuin nenänpää.