Ja selkä se vain vetreytyy

Olen kuin minulla ei selkäongelmia olisi ikinä ollutkaan. Hyppelen minne sattuu ja olen kuin ennenkin - ei päätä ei häntää. No ajattelen, että hyppään ensin ja mietin vasta sitten oliko hyvä ajatus. Onpa iskä minut joskus napannut ilmasta kiinni, kun olen ollut menossa pää edellä pusikkoon. Mitäpä sitä miettimään turhia. Sitä varten minulla on lauma, joka viime kädessä huolehtii, ettei mopo lähde keulimaan turhan kovaa.

Minäpä se olen se ulkoilijapoika

Kelit on loistavat. Minä se vain olisin ulkona. Voi minä menisin. Menisin jäällä, menisin tiellä, menisin vapaana, menisin hihnassa. Olenhan minä paljon ulkoillutkin, kun sää sen niin hyvin sallii, mutta olen kyltymätön. Sitä paitsi minulla on kevättä rinnassa ja ulkona on mahtavia tyttöjen haisuja, joita voisin tuoksutella aivan koko ajan. Vielä, kun pääsisin tutustumaan niihin tyttölöihin ihan naamatusten.

Talvieleganssia

Nythän se äiskän idea myrkyn lykkäsi. Posti toi minulle fleecehaalarin. Oikein mittojen mukaan tehty. Tässä on myös suojaava huppu näitä hörökorviani varten. Kävin sitä kaupungilla hieman esittelemässä ja menestys oli taattu. Tässäpä pari kuvaa minusta ja komeasta haalarista. Kyllä nyt tarkenee.

Aika hieno

Ja hupussa on tietysti nimikirjain

Pistos

Sain eilen ensimmäisen kotona pistettävän pistoksen, jonka pitäisi voidella niveliäni ja hoitaa mahdollista tulehdusta ja muuta sellaista. Äiskää ja iskää jännitti kovasti, mutta minä poika en edes hoksannut koko piikkiä. Se onneksi oli tarkoitus saada vain ihon alle ei lihakseen. Ja niinhän se meni. Seuraava pistos odottaa taas n. 10 päivän päästä.