Olen kuin minulla ei selkäongelmia olisi ikinä ollutkaan. Hyppelen minne sattuu ja olen kuin ennenkin - ei päätä ei häntää. No ajattelen, että hyppään ensin ja mietin vasta sitten oliko hyvä ajatus. Onpa iskä minut joskus napannut ilmasta kiinni, kun olen ollut menossa pää edellä pusikkoon. Mitäpä sitä miettimään turhia. Sitä varten minulla on lauma, joka viime kädessä huolehtii, ettei mopo lähde keulimaan turhan kovaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti