Minulla ei hirveästi ole metsästäjän vaistoja. En ole juurikaan kiinnostunut erilaisista eläimistä tai niiden jahtaamisesta. Eräänä aamuna olin aamulenkillä ja tavalliseen tapaani haistelin lähipusikoita. Toisella puolella polkua pusikossa seisoskeli fasaaniherra ja katseli minua. Vilkaisin sitä, mutta jatkoin sen jälkeen mielenkiintoisten hajujen tutkiskelua.
Siirryin seuraavaan pusikkoon ja se fasaani seurasi minua. Katseli ja mittaili minua silmillään. Nostin katseeni ja tuijotin sitä taas hetken. Ei se silloin uskaltanut tulla lähemmäksi, mutta heti kun laskin katseeni, se tuli kohti. Vilkaisin äiskää, että mitä tässä nyt pitäisi tehdä. Siellä me mentiin peräkanaa, fasaani ja minä.
