Kv-näyttelyssä rovaniemellä...

...en ollutkaan minä, sillä pitävät minua vielä vauvana moisiin touhuihin. Iskäkoira sen sijaan oli. Se kävi minun siskon kanssa kylässä. Voi, miten meillä oli kivaa. Sain reuhata siskon kanssa oikein olan takaa. Me oltiin sen kanssa mm. vetoleikkejä.
Näyttelyn innostamana, äiskä yritti saada minua kulkemaan näyttelyhihnassa ja seisomaan. Enpä oikein moisesta innostunut. Seisoa voin jos suklaa on tarpeeksi lähellä nenää, mutta hihna on ihan tyhmä. Onkohan alla olevassa kuvassa tuleva näyttelymenestyjä? :)

Apumies numero 1

Se olen minä. Iskä harvensi pihan rajoilla olevia puita ja muita puskia. Minä olin oivallinen apuri. Kannoin onnellisena isoja oksia pihalle ja sitten sieltä pois. Voi, miten mukavaa se olikaan. Välillä iskällä meinasi mennä hermo, koska en olisi halunnut luopua oksista ensinkään. No, en kai minä omista leikkikaluista halua luopua.
Tänään on kuulemma juhannus. En tiedä vielä mikä se on, mutta jos se tietää jotain herkkuja niin olkoon sitten.

Kävin kannustamassa maratoonareita.

Napoleonin ensimmäinen hyttyskesä...

...tai kesä ylipäätänsä. Otsaan on noussut komeita pahkuroita sääskien jäljiltä, onpa niitä muutama peräpeilissäkin. Ne eivät kuitenkaan meikäpoikaa paljoakaan hidasta, hieman kutittavat vain. Muutoin vauhtia ja joskus vaarallisia tilanteitakin on ihan normaaliin tahtiin. Äiskä laittaa niihin joskus rasvaa, se on ihan mukavaa, mutta enpä tiedä onko siitä varsinaista apua pahkuroihin. Antaa sen kuitenkin touhottaa.

Metsäretkellä

Minusta tulee isona...

...ainakin geokoira. Äiskä ja iskä päättivät helluntain kunniaksi lähteä etsimään tämän kesän ensimmäistä geokätköä. Ne kertoivat minulle Iines-koirasta, joka oli ollut kova tyttö kätköilemään. Minä kuulemma saisin seurata sen jalanjälkiä ja niin sitä mentiin. Oli kyllä mukavaa juoksennella metsässä ja käydä joessa kahlaamassa, kun nuo möyrivät mättäitä ja koloja tonkien ja jotain ihme rasioita etsien.

Blogille tunnustus

"You are beautiful-tunnustus on tarkoitettu kaikille blogistanian näteille blogikirjoittajille :) Tunnustuksen saaja haastetaan julkaisemaan 3-5 ennen julkaisematonta kuvaa omasta elämästään (oman kameran kätköistä) pienten selitysten kera ja jakamaan tunnustus eteenpäin kolmelle (3) muulle!"

Tämä saapui osoitteesta http://pikku2nen.vuodatus.net/  Kiitos kaunis ja tässäpä sitten kuvia:

Tässäpä aivan minikokoinen Herra Napoleon, joka on vielä autuaan tietämätön tulevista seikkailuista. Korvatkin ovat vielä aivan pikkiriikkiset.

Jos sinua katsoo tällainen pieni koiruli niin voitko sanoa, ettet halua sitä? No minä en ainakaan. Kuolettavan suloinen pikkuherra ja nuo korvat!

Tässä vielä arkistojen kätköistä kuva minikokoisesta Iines- koirasta. Eipä ollut  tätäkään koolla pilattu pentuna. Onneksi ego oli jo tässä vaiheessa moninkertainen fyysiseen kokoon nähden.

Itse jaan tämän tunnustuksen/haasteen  eteenpäin seuraaville blogeille:

1. http://fantasycraft.dyndns.org/niitti/  (tatuointeja sekä eläinjuttuja)

2. http://taunoilua.blogspot.com/ (Napoleonin iskän blogi)

3. http://honeyfox.vuodatus.net/ (Länsigöötanmaanpystykorva Nelli kertoo)

Kesäpoika nautiskelee

Kohtasin lapsen

Sehän oli varsin jännittävä otus. Pieni ja kova leikkimään. Kaiken lisäksi se leikki minun kanssa. Olisin halunnut maistaa sitä nenästä, mutta en saanut. Sain sen sijaan lipaista sitä kädestä. Aika merkillistä se kyllä oli, mutta onneksi osaan leikkiä. Lupasin, että se kyllä saa tulla uudestaankin.

Illalla pääsin myös kaupungille kävelemään. Enpäs olekaan ennen ollut sellaisessa ympäristössä. Kaikenlaisia haisuja ja paljon ihmisiä. Kauhean moni halusi silittää minua ja minä poikahan vain nautin huomiosta. Oli se myös hieman jännittävää, kun siellä oli niin paljon kaikkia ääniä. Onneksi pääsin pian kotiin syömään ja nukkumaan.