perjantai 3. kesäkuuta 2011

Kohtasin lapsen

Sehän oli varsin jännittävä otus. Pieni ja kova leikkimään. Kaiken lisäksi se leikki minun kanssa. Olisin halunnut maistaa sitä nenästä, mutta en saanut. Sain sen sijaan lipaista sitä kädestä. Aika merkillistä se kyllä oli, mutta onneksi osaan leikkiä. Lupasin, että se kyllä saa tulla uudestaankin.

Illalla pääsin myös kaupungille kävelemään. Enpäs olekaan ennen ollut sellaisessa ympäristössä. Kaikenlaisia haisuja ja paljon ihmisiä. Kauhean moni halusi silittää minua ja minä poikahan vain nautin huomiosta. Oli se myös hieman jännittävää, kun siellä oli niin paljon kaikkia ääniä. Onneksi pääsin pian kotiin syömään ja nukkumaan.

1 kommentti:

  1. Voi pientä, et tiedäkkään mitä vielä on edessä!

    VastaaPoista