Voihan jehna

Huh, maha ollut hieman sekaisin parina päivänä. Jätin eilen aamupalankin väliin, kun ei oikein maistunut. Äiskä on sitä mieltä, että olen saanut liikaa sisäelimiä ruuaksi, kun ovat niin voimakasta popsittavaa. Nyt olenkin syönyt muuta ja johan on rauhoittunut. Välillä aina tulee ahmittua kaikenlaista, mutta onneksi en ole kaikista herkin poika olemassa. Äkkiä nuo möyryt rauhoittuu. 

Näyttelykausi paketissa

Kauden viimeinen näyttely jäi meiltä väliin, kun äiskä sai kovan flunssan. Yskä ja nuha sitä vaivasivat sekä pihisevä ääni. Noh, sainpahan nukkua koko viikonlopun tosi makeasti ja ulkoilla. Onhan noita näyttelyitä ja olenhan kuulemma komea ilman virallista paperiakin, sanoo hän. Niin olenkin. 

Toko kausi alkaa olla päätöksessään myös. Olenkin ilmeisesti varsinainen kesällä tohottaja, vaikka en lämpimien kelien ulkoilija olekaan. Talvella jatkan kaverikoiralua. Siinäpä se talven harrastus on. Tai en tiedä, mitä nuo minun pääni menoksi keksivät? Jään mielenkiinnolla odottamaan.

Syysiloa

Syysiloa on pitkät kävelylenkit lämpimässä ulkoilmassa. Aurinko paistaa ja lämpöä riittää, vaikka syyskuu jo hyvässä vauhdissa. Aivan pitää lenkin puolivälissä päästä juomatauolle, kun muuten meinaa turhan paljon läähätyttää. Onneksi minulle osataan jo varata vesipullo matkalle mukaan, niin ei tule hätä jos vaikka vesistöä ei vieressä olekaan. Pitkän lenkin jälkeen parasta onkin - arvatkaapa mikä? No PÄIVÄUNIHETKI. 

Arki tuli

Lomat on pidetty tai minulla ei, kun lomanihan alkoi kun muut palasivat töihin. Saan päivisin nukkua piiiiitkät päikkärit, kun olen omassa ylhäisessä yksinäisyydessäni. Iltaisin saan laatuaikaa senkin edestä. Että mikäs tässä möllötellessä. Parin viikon päästä olisi kauden viimenen näyttelykoitos, Pellossa. Syksy tuo mukanaan myös tokoilut sekä kaverikoiravierailut. Vielä muutama vierailu niin saan virallisen työasun, oranssin huivin. Pitäähän kaverikoiralla työvaate olla. Siinäpä sitä tekemistä riittää.