Ja taas hypitään

Äiskä on minua hieronut ja hoivannut ja lääkinnyt. Tänään olen singahdellut sohvalle kuin ennen vanhaan ainakin. Alkaa jumit helpottaa. Lauha ilma edesauttaa myös. Ehkä minun pitäisi talviksi muuttaa aina välimerelle, sopivampaan ilmastoon. Äiskä aikoi kyllä lähteä mukaan jos hommaan oman asunnon. 

Vielä se ei ole joutunut pistämään yhtään piikkiä minulle. Minua vähän etukäteen naurattaa, kun tiedän sen olevan ihan hermona moisesta. No, on se oppinut leikkaamaan minulta kynnetkin, että eiköhän se ole ihan kehityskelpoinen yksilö. 

Ei mitään hätää.

Eläinlääkäri kuvasi selkäni viime torstaina ja eihän sieltä onneksi mitään vakavaa rakenteellista vikaa löytynyt. Hieman se oli vinksallaan niin kuin ranskalaisen aateliskoiran selkä ainakin ja vähän nikamien välissä kalkkeumia. Suurin syy minun hyppäämättömyyteeni ovat kuitenkin äärettömän jumissa olevat lihakset. Olenhan kuitenkin maratoonarin treenikaveri. Lihashuoltoa ja relaksanttia lääkkeeksi ja muutama ruiskullinen jotain tulehdusta poistavaa ainesta rokotteena. Että äiskä pistää sitten minuun piikkiä, kun tarve tulee. Sitä odotellessa.

Äiskä vei minut vetreyttämään lihaksia jäälle. Olipa mukava hulmuta pitkästä aikaa vapaana kuin taivaan lintu.  Lunta oli paljon jään päällä, mutta hyvin sain aurattua ranskanbulldogin mentävän aukon hankeen. Sen jälkeen maistuikin päiväunet ja kevyt hieronta. Illalla odottelee vielä lämmin kauratyyny.

Ai tuletko sinä?

Lääkärireissua pukkaa

Menen torstaina lääkäriin, kun en enää hyppää äiskän viereen nukkumaan. Minulta on jo tarkastettu pepusta anaalirauhaset (voin kertoa, ei ollut kivaa) ja samoin on suljettu pois virtsatietulehdus. Lääkäri oli sitä mieltä, että selkä reistaa ja röntgenkuvahan siitä pitää ottaa. Minun äitikoira Riinalla on samanlaista kremppaa, mutta se johtuu vain jumivista lihaksista, jota äiskäkin epäilee vaivaksi. Mutta ei uskalla paljoa hieroskella ennen kuin kuvat on otettu. Olenhan kuitenkin melko kova juoksija ollakseni ranskalainen bulldoggi. Lihashuoltoa siis todennäköisesti kehiin enemmän.

Kajaanin Kansainvälinen näyttely 13.1.2013

NUO  ERI, NUK-2 (laatuarvosana erinomainen, nuortenluokan 2. komein uros)
Tuomari: Massimillano Mannucci (Italia)
Luokka: Nuoret

Nice wide head. Excellent pigmentation. Good bone and feet. Excellent chest. A bit long in loins. Moves fluently.

Vapaa suomennos: Hyvä, leveä pää. Erinomainen väritys. Hyvä luusto ja jalat. Erinomainen rinta. Hieman pitkänoloiset kupeet. Liikkuu sulavasti.

Minulla oli rento ja hyvä fiilis ja äiskä ja iskä olivat niin ylpeitä ja tyytyväisiä, että ne on olleet monta päivää rinta rottingilla.
Tässä vielä kuvatodistetta tapahtumasta.

Onko siellä suussa hampaita?

Tässä sitä mennään

       

Retkipäivä

Tänään on kuulemma matkapäivä. Lähdemme kohti Kajaania. Minun pitäisi siellä kuulemma huomenna patsastella taas maailman komeimpana. Tai no, komeinhan olen aina (ainakin äiskän ja iskän mielestä), mutta pitäisi pysyä paikoillaan ja olla komea myös tuomarin mielestä. Siellä on kansainvälinen koiranäyttely. Että ensi viikolla varmaan kuulette tekin, mitä kaikkea siellä sanottiin.

Luita ja muita

Voi näitä minun aamupalojani. Luukasat minua odottavat ja silmät lautasten kokoisina odotan, koska tuo ihana keko lasketaan eteeni. Voi pojat kuinka herkullista. Sellaisen satsin jälkeen onkin mukava kellahtaa mahan viereen loikoilemaan. Tai mahan ja äiskän, ihan miten vaan. Se voi rapsuttaa minua samalla niin unikin maistuu makoisammin.