Eläinlääkäri kuvasi selkäni viime torstaina ja eihän sieltä onneksi mitään vakavaa rakenteellista vikaa löytynyt. Hieman se oli vinksallaan niin kuin ranskalaisen aateliskoiran selkä ainakin ja vähän nikamien välissä kalkkeumia. Suurin syy minun hyppäämättömyyteeni ovat kuitenkin äärettömän jumissa olevat lihakset. Olenhan kuitenkin maratoonarin treenikaveri. Lihashuoltoa ja relaksanttia lääkkeeksi ja muutama ruiskullinen jotain tulehdusta poistavaa ainesta rokotteena. Että äiskä pistää sitten minuun piikkiä, kun tarve tulee. Sitä odotellessa.
Äiskä vei minut vetreyttämään lihaksia jäälle. Olipa mukava hulmuta pitkästä aikaa vapaana kuin taivaan lintu. Lunta oli paljon jään päällä, mutta hyvin sain aurattua ranskanbulldogin mentävän aukon hankeen. Sen jälkeen maistuikin päiväunet ja kevyt hieronta. Illalla odottelee vielä lämmin kauratyyny.
 |
| Ai tuletko sinä? |
Hieno juttu, ettei mitään hälyyttävää löytynyt! :)
VastaaPoista