sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Voi, mitä kesäpäiviä

Aurinko on meitä hellinyt oikein olan takaa. Auringon porottaessa huomasin, että kyllä minä vain olenkin lyttynenäinen koira. Minua alkaa auringossa kovin hegästyttää, mutta onneksi minulla on ulkona raikasta vettä saatavilla kunhan vain raahaudun kupin ääreen. Myöskään pitkiä lenkkejä ei tehdä auringonpaisteen ollessa kovimmillaan. Äiskä kehuu minua, kun olen kuulemma niin viisas ymmärtäessäni mennä varjoiseen kohtaan kellimään ja nautiskelemaan. Ymmrrän tietenkin - siinähän ei ole niin kuuma!

torstai 24. toukokuuta 2012

Manun luona leikkimässä

Manu on siis ystäväni labradorinnoutaja. Meillä oli eilen siellä kakkukestit ja koska sää oli ihanan keväinen oltiin ulkona. Siellähän meillä oli tilaa temmeltää paitsi, että minä pysyin terassilla melkein koko ajan. Välillä kävin Manun haastamassa leikkiin nurmikolla, mutta ei me kauheasti reuhattu paitsi sitten, kun tuli kotiinlähdön aika. Mutta olinpa aika väsynyt kotiinpäästyäni. Huh!

torstai 17. toukokuuta 2012

Sataa, sataa ropisee

Minua aina niin kovin väsyttää, kun sataa vettä. Minusta on ihana kömpiä ikiomaan nukkumismörskään tai sitten kaivautua sänkyyn nukkumaan. Ihanan lämpöisiä paikkoja kumpikin. Äiskä ja iskä kyllä minua yrittää houkutella ulos, mutta en kyllä kauhean mielelläni mene. Siellähän on märkää ja tassut kastuu ja mahan alunen kastuu ja korviin sataa. Ei ole minun ilma tuo vesisade. Kyllä sadepäivät on tarkoitettu minulle lepopäiviksi.

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Äiskäkin rentoutuu


Oltiin äitienpäivä Match Showssa, jossa äiskäkin osasi minua jo esittää rennommin. Ensimmäistä kertaa meidät jaoteltiin sen mukaan, miten meitä ihan virallisissa näyttelyissä esitetään. Olin siis ryhmässä 9. Minäpä se ajattelin antaa äiskälle kunnon äitienpäivälahjan ja voitin sen luokan. Äiskä ei ollut sen tarkemmin perehtynyt aiheeseen, mutta voiton jälkeen sekin tajusi, että meidän pitää jäädä odottelemaan BIS (Best In Show) kehää, jossa olisi kaikkien ryhmien voittajakoirat. Siinäpä sitä sitten odoteltiin ja äiskä oli niin onnellinen. Ryhmän tuomari oli kehunut minua, että olen tosi persoonallinen ja hurmaava nuori mies. Olin yksi kaikista nuorimmista aikuisista paikalla. Best In Show kehässä piti seisoa tosi kauan hienosti. En millään meinannut enää jaksaa, kun takana oli kilpailupaikalla oloa jo kolme tuntia. Mutta niin vain seisoin. Kohta meitä oli enää kaksi sijoittamatta. Ja sitten sanottiin, että voittaja tänään on Napoleon. Äiskähän ei tajunnut, että minä voitin koko jutun. Se luuli, että me oltiin kakkosia, kunnes kakkospaikalle sijoittunut onnitteli meitä. Voi, mikä ihmeellinen kokemus. Palkintoja sateli niin minulle kuin äiskällekin. Ja meinasi siinä äiskällä unohtua kättelyt ja kaikki käytöstavat. Niin innoissaan se oli. Tässä vielä kuva BIS kehästä.


tiistai 8. toukokuuta 2012

Näyttelyharjoituksia

Tuon on kyllä jännittävää hommaa, tuo koiranäyttely. Minun pitää mennä hihnan nokassa toooooosi sievästi ja totella äiskää. Ja sitten, kun se sanoo käskyn SEISO, minun pitää jämähtää tikkujäykäksi ja vielä sivuttain ja hyvään asentoon. Pitää seisoa siinä paikallaan, vaikka jostain tulisi joku ihana haisu tai muuten ei huvittaisi. Sitten joku täti tai setä katselee hampaita ja kopeloi joka paikasta. Ja, kun sanon joka paikasta tarkoita sitä - ihan joka paikasta! Sitten ne pohtii, että olenko komea vai ihan hieno vai olenko oikeastaan ranskalainen bulldoggi ollenkaan. Kummallista touhua sanon minä. Mutta mikäpä se siinä, kun siellä on aina hyvät herkut - makkaraa tai lihapullia.

torstai 3. toukokuuta 2012

Aivan erinomaisen onnellisia uutisia

Tai siis ainakin toistaiseksi. Menin iskän kanssa eilen eläinlääkäriin, kun minulle oli varattu aika korvien huuhtelua varten. Lääkäri tutki ja hutki ja katsoi jollain jutulla korvaan ja hymyili maireasti. Korvista on tulehdus hävinnyt samoin kuin hiiva. Sanoi, toisessa korvassa olevan hieman vanhaa sotkua, mutta hän ei kyllä ala minua nukuttamaan ja huuhtomaan sen takia, kun sen saa pois muutenkin puhdistamalla. Äiskä sanoikin, että olipas mukava turha reissu. Ei uusi ruokavalio siis ainakaan huonoa tee, vaikka tuskin se yksin minua onkaan parantanut. Tällä hetkellä tilanne siis korvieni osalta tosi hyvä. Äiskä ja iskä olivat niin iloisia, niin ja en minäkään ollut huonolla mielellä varsinkin, kun pääsin lääkäristä kotiin syömään väliin jäänyttä aamupalaa.