sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Voi, mitä kesäpäiviä

Aurinko on meitä hellinyt oikein olan takaa. Auringon porottaessa huomasin, että kyllä minä vain olenkin lyttynenäinen koira. Minua alkaa auringossa kovin hegästyttää, mutta onneksi minulla on ulkona raikasta vettä saatavilla kunhan vain raahaudun kupin ääreen. Myöskään pitkiä lenkkejä ei tehdä auringonpaisteen ollessa kovimmillaan. Äiskä kehuu minua, kun olen kuulemma niin viisas ymmärtäessäni mennä varjoiseen kohtaan kellimään ja nautiskelemaan. Ymmrrän tietenkin - siinähän ei ole niin kuuma!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti