Kävin perjantaina iltakävelyllä kaupungilla. Tai niin luulin. Menemme monesti joen rantaa pitkin ja niin nytkin, mutta mikään ei ollut niin kuin ennen. Ranta oli täynnä kummallisia otuksia, jotka vain tuijottivat minua. Ne eivät puhuneet mitään, katsoivat vain. Minulle tuli tunne, että parasta on nostaa kaikki selkäkarvat pystyyn - ihan vaan varmuuden vuoksi. Siinä ne möllöttivät narujen nokassa. Minä niitä tuijottelin hetken. Äiskä minua valisti niiden olevan poroja. Kaupungissa oli porokisat. Jopas oli kummallista.
Uusi blogi
13 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti