Miten ne heijastimet on aina hukassa?

Näin kysyy minulla äiskä. Iskä kertoi minulle, että se joka syksy arvuuttelee samaa. Pistiköhän se kostoksi iskän ostamaan minulle heijastinliivin. Nyt äiskä voi piilottautua minun viereen, koska minä nimittäin kimmellän pimeällä, kimmellän niin, että melkein sokeakin voisi varmasti minut havaita. En kyllä ole ihan varma, pidänkö moisesta kangaskappaleesta, mutta kerta äiskä ja iskä niin kovasti minua kehuvat, ei se voi täysin huono ratkaisu olla.

Tässäpä meikäpoika kimaltaa iltalenkillä