Alkuun, silloin ihan pikkiriikkisenä koirana, minua ei ihan kamalasti lenkkeily kiinnostanut - varsinkaan hihnassa. Nyt isompana poikana olen alkanut lenkkeillä ihan reippaasti. Välillä tosin pitää saada nuuskuttaa pitkiäkin aikoja maassa, seinässä, aurausviitassa, liikennemerkissä tai muussa paikassa olevaa tosi mielenkiintoista haisua. Silloin tunnen hieman kiristystä hihnassa ja kuulen hiljaisena jotain käskyn tapaista. En kuitenkaan korviani lotkauta moisille pikku surinoille, en silloin, kun minulla on mielenkiintoisempaa tekemistä.
Juoksulenkitkin alkavat sujua melko mallikkaasti, vaikka maavarani on melko pieni. Kyllä minusta vielä juoksija tulee, uskokaa pois.
Uusi blogi
13 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti