Kävin vierailemassa kaverikoirana kehitysvammaisten aikuisten luona. Olipa siellä mukavaa, kun sai olla kaikkien rapsutettavana. Välillä olisin halunnut tehdä lähempää tuttavuutta toisen mukana olleen koiran kanssa - olihan se kuitenkin narttu.
Osa asukkaista oli pyörätuolissa ja äiskä nosti minua lähemmäksi, että kaikki näkivät minut. Saatoinpa minä jotakuta lipaistakin. Nyt olen melkoisen väsynyt, sillä kyllä tuollainen jakamaton huomio vie mehut, jopa minusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti