Elämäni ensimmäinen punkki

Olin lepäilemässä äiskän kainalossa sohvalla ja se minua siinä silitteli. Yhtäkkiä se tunsi jotain pyöreää. Ensin se ajatteli, että siinä on turkista muodostunut tuulenpesä, mutta lähempi tarkastelu osoitti sen olen punkki. Minulla oli siis niskassa herneen kokoinen PUNKKI. Äiskä oli miettinytkin, miksi kummassa olin edellisenä yönä oksentanut keskellä yötä, ilman sen suurempaa syytä. Äiskää vähän ällötti, mutta reippaasti se nyppäsi harmaaperäisen punkin pois. Se oli elävä, kun se laitettiin paperille lähempää tarkastelua varten. Netistä äiskä vielä tarkisti, mitä pitää minulle tehdä punkin poiston jälkeen. Puremakohta on nyt putsattu ja koko koira käyty läpi jos vaikka kavereita on lisää. Niitä ei onneksi löytynyt. Nytpä niskaa seurataan, ettei tule jälkiseuraamuksia. Sitä äiskä vain mietti, että joko se kesälomareissulla kiinnittyi vai tällä pohjolassako se on vasta tullut salamatkustajaksi?