Höh, äiskä lykkäsi naamani eteen melkoisen aamuherkun. Häränhäntä. Sen kanssa pääsin taistelemaan ja nautiskelemaan. Voi, mitä herkkua se onkaan. Melko harvinaista muille, mutta aika säännöllinen eväs minulle. Kyllä tämä raakaruokailu on sitten kivaa. Erilaisia luita ja lihoja vaan, joka päivä. En muistakaan aikaa, kun popsin kaupan nappuloita. Olenhan kuitenkin susien jälkeiläinen, jalostettu sohvaperuna. Kyllä sellaiselle pitää luita syöttääkin.
Uusi blogi
13 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti