Olen ilahduttanut äiskää iltavillikohtauksilla aina iltalenkin jälkeen. En voi sille mitään, mutta innostun raittiissa ulkoilmassa niin kovin. Äiskä kulkee perässä ja suoristaa mattoja. Minä en iltavillissä paljoakaan eteen katso. Menen sinne, missä on suorin baana. Täytyy aina vaan toivoa, ettei eteen ilmaannu yllättäviä esteitä. Iltavillissä pysähtyminen on nimittäin hankalampi homma.
Uusi blogi
13 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti